Vaihdon jälkeen

Vasta vajaa viikko Suomessa takana, mutta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, kun lähdin Charlottetownista. Kotimatka sujui hyvin, mitä nyt Brysselissä meinasi tulla hieman kiire koneen vaihdon kanssa, koska lähdimme myöhässä Montrealista (lensin siis Montrealin ja Brysselin kautta Helsinkiin). Laukku ei sitten Brysselissä ehtinytkään koneeseen, vaikka minä onneksi ehdin. Tallessa se oli kuitenkin ja sain sen sitten toimitettuna kotiovelle vajaata vuorokautta myöhemmin. Se oli oikeastaan tosi kätevää, että laukku tuli perässä, eikä minun tarvinut itse sitä rahaata kotiin.

Kokemuksena vaihtoaika oli mahtava ja suosittelen kaikille ehdottomasti vaihtoon lähtöä, jos se vain on mahdollista. Kanadaa voin suositella maana lämpimästi, sillä sekä maa että ihmiset ovat helposti lähestyttäviä. Asiat hoituivat melkolailla samalla tavoin kuin Suomessa ja apua saa varmasti keneltä tahansa pyytämällä (ja pyytämättäkin). Ihmisten käytöstapoja tuleekin varmasti ikävä (valitettavasti suomalaisten kohteliaisuus ja muiden huomioon otto kyky ei yllä ihan samalle tasolle).

Itse vaihtokohteesta (University of Prince Edward Island, Charlottetown) haluan kertoa sen verran, että sekä kaupunki että yliopisto ovat kovin pieniä. Tämä on hyvä juttu siinä mielessä, että kuten tervetulokirjeessä annettiin ymmärtää, professorit todellakin tuntevat kaikki nimeltä ja opetus on yksilöllistä. PEI on myös Kanadan turvallisin (vähiten rikoksia asukaslukuun suhteutettuna) provinssi ja juurikin yhtenä viimeisistä illoista mietin yksin hämärässä kävellessäni, että ihan joka kaupungissa en ehkä lähtisi yksin kävelylle syrjäiselle ulkoilureitille illan pimetessä. Toki paikan pienuus näkyy myös sitten siinä, että esimerkiksi ostosmahdollisuudet ovat aika vähäiset, mutta tekemistä löytyy kyllä aina, kun viitsii ottaa tapahtumista selvää. Kurssivalikoima yliopistolla voisi toki olla myös laajempi, mutta ihan mielenkiintoisia kursseja löytyi onneksi vähän pienemmästäkin valikoimasta. UPEI on hyvä valinta vaihtoyliopistoksi, jos pieni yliopisto ja kaupunki viehättävät, mutta jos haaveena on iso kaupunki, niin kannattaa katsella jotakin muuta.

Kursseista sen verran, että vaihto-opiskelijoiden oletetaan lukevan 3-5 kurssia lukukaudessa. Itse luin vain tuon kolme, enkä olisi enempää pystynyt ottamaan niin, että aikaa riittää muuhunkin kuin opiskeluun. Toisaalta kurssien vaativuus vaihtelee melkolailla ja ottamani espanjan kurssi (Introductory spanish SPAN101) oli niin helppo, että sen kaltaisia kursseja olisi varmasti mennyt tuo viisikin helposti. Aikaa ko. kurssiin ei luentojen (3 * 50 min viikossa) ja harjoitusten (1 * 50 min viikossa) mennyt varmasti tuntia enempää viikossa (kokeisiin lukiessa sitten vähän enemmän). Kemian kurssini (Analytical Instrumentation CHEM 322 ja Introduction to Scientific Research CHEM 382) sen sijaan olivat huomattavasti aikaa vievempiä ja vaikka luentoja oli sama määrä kuin espanjan kurssissa oli toisessa kursseista lisäksi neljä tuntia laboratoriotöitä viikossa (ja niistä tottakai työselostukset) ja toisessa todella paljon aikaa vieviä kirjallisia tehtäviä. Onkin hieman nurinkurista, että kaikki kurssit olivat kuitenkin 3 creditin arvoisia. Tosin niin se taitaa mennä Suomessakin, työmäärä ei välttämättä korreloi mitenkään opintopistemäärän kanssa. Yleisesti ottaen kurssien vaikeustaso on suoraan verrannollinen siihen, minkä vuosiasteen kursseja ne ovat, minkä taas näkee kurssikoodin ensimmäisestä numerosta. Suosittelen ehdottomasti ottamaan ainakin yhden helpomman kurssin kuten minulla oli, niin ei tarvitse hukkua koulutöihin.

Muuten haluan UPEI:hin meneville suositella lähtöä syyslukukaudella, vaikka itse olinkin kevätlukukauden (tai oikeammin Winter Semesterin) siellä. Tämä siksi, että yliopisto ei selvästikään oikein ole osannut ottaa huomioon keväällä aloittavia ja vain syksyllä on kunnollinen orientaatio (nyt keväällä se jäi aikalailla omalle vastuulle ottaa asioista selvää). Lisäksi kesä kestää saarella pitkälle syksyyn, mutta kevät taas tulee myöhään. Syyslukukaudella pääsee siis näkemään saaren vihreänä, mikä jäi minulta väliin. Pienenä vinkkinä myös se, että ainakin keväällä saarella on aina märkää ja suosittelenkin ottamaan mukaan (tai ostamaan sieltä) kumpparit tai muut veden pitävät kengät ja jättämään lempikengät kotiin, sillä teitä suolataan talvella niin järkyttävän paljon, että kengät ovat äkkiä pilalla.

Kannattaa tutustua paikallisiin, sillä he osaavat esitellä saaren parhaat puolet ja paikat, joissa kannattaa käydä. Suosittelen vaihtoon lähteville myös asumista koulun asuntolassa, sillä se on aivan älyttömän kätevää. Luennolle voi lähteä 5 minuuttia ennen sen alkua ja kesken päivän pääsee helposti kotona käymään. Opiskelijat pääsevät kulkemaan linja-autolla ilmaiseksi, joten kampukselta pääsee helposti muuallekin. (Tosin downtown on niin lähellä, että sinne voi helposti kävelläkin, mutta varsinkin talvella bussi on kiva vaihtoehto.) Sunnuntaisin bussit eivät tosin kulje.

Siinä kaikki, mikä tällä kertaa tuli mieleen, joten kaipa tämä blogi oli tässä. Jos vaihtoon lähdöstä ja UPEI:sta on jotain kysyttävää, niin minun sähköpostiosoitteeni saa Jyväskylän yliopiston kv-palveluista ja toki täältä blogin kauttakin saa kysellä.

Sad goodbyes

Niin kamalaa kuin yksi kerrallaan lähtevien ihmisten hyvästelemien onkin, vielä pahempaa on hyvästellä kaikki ne jäljelle jäävät, kun itse on lähdössä. Tulin juuri kotiin "viimeiseltä illalliselta" ja halusin vielä päivittää blogin ennnen kotiin paluuta.

Huomenna on edessä pakkausta ja kämpän siivoaminen ja iltapäivällä pitäisi sitten suunnata kohti Suomea. Viime päivät ovat olleet mahtavia ja fiilikset vaihdelleet kovasti. Haluan kyllä kotiin kaikkien siellä olevien ihanien ihmisten luo, mutta olisi niin kivaa jäädäkin. On vielä niin paljon tekemättä ja näkemättä. Yksi lukukausi on ehdottomasti liian lyhyt aika tutustua yhteen pieneen saareen. Aika on suorastaan lentänyt ohitse.

Cole, joka on saarelta kotoisin, kutsui minut ja Kirstinin eilen luokseen päivälliselle. Oli mahtavaa käydä hänen luonaan ja tutustua paikalliseen perheeseen. (Täällä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että läheltä yliopistoa kotoisin olevat asuvat vanhempiensa luona.) Saimme tosi hyvää grillattua lohta ja täytettyjä perunoita (perunat ovat hummerin lisäksi yksi PEI:n ylpeys). Lisäksi saimme kuulla 15-vuotiaan Mattin viulunsoittoa ja 5-vuotias Grayson esitteli meille koko lelukokoelmansa. Cole vei meidät myös rannalle päivällisen jälkeen. Vielä ei tietenkään ole auringonottoilma (Itse asiassa saari tarjosi minulle tänään lumisadetta viimeisen päivän kunniaksi.), mutta oli ihan huippua kävellä laskuveden paljaaksi jättämää meren pohjaa pitkin ja bongailla simpukankuoria. Valitettavasti minulla ei ollut kameraa mukana, mutta jos saan muilta kuvia, niin laitan jotain seuraavaan päivitykseen.

Tänään näin lähes kaikki saarella vielä olevat ystäväni viimeisen illallisen merkeissä. Söimme sushia paikallisessa Japanilais-Korealaisessa ravintolassa ja jatkoimme siitä vielä yksille Old Triangle -nimiseen pubiin. Vasta tänään tajusin, että todennäköisesti en näe suurta osaa noista ihmisistä enää koskaan. Hyvästelyn haikeutta lievensi ainoastaan se, että tiedän näkeväni sentään osan näistä ihmisitä vielä tulevaisuudessa. Kirstinin toivon mukaan jo kesällä, sillä suunnitelmissani on pikaisen Suomessa pyörähtämisen jälkeen suunnata kesäksi Saksaan. Aloitan myös heti säästämään matkarahaa, jotta pääsen Brasiliaan Virginian ja Jorgen luo joskus lähitulevaisuudessa.

Päivitän vielä kuulumiset Suomesta jonkinmoisen yhteenvedon muodossa kunhan pääsen sinne asti ja saan ajatuksia selviteltyä. Tämä jää kuitenkin näillä näkymin tämän blogin toiseksi viimeiseksi päivitykseksi.

Halifax ja muutakin

Halifax oli kiva "pieni iso kaupunki". 390 000 asukkaan kaupunkina se on kuulemma Maritimesin ainoa iso kaupunki. (Maritimes nimeä käytetään Kanadan itäosan kolmesta provinssista, New Brunswickista, Nova Scotiasta ja Prince Edward Islandista.) Downtownin alue oli kuitenkin pieni ja jopa minun onnettomalla suuntavaistollani kartta kävi pian tarpeettomaksi.

Matkustimme Sannan kanssa Halifaxiin shuttle servicen pikkubussilla, joka kulkee kerran päivässä Halifaxista Charlottetowniin ja takaisin. Ko. palvelu on todella kätevä, sillä pääsimme Halifaxin päässä suoraan hostellin ovelle, mistä meidät myös haettiin lähtöpäivänä. Ainoa miinuspuoli palvelussa on se, että lähtö Halifaxista takaisin kohti Charlottetownia tapahtuu jo hieman ennen seitsemää aamulla.

Yövyimme kaksi yötä Halifaxin HI-hostellissa, joka oli todella siisti ja muutenkin mukava paikka. Voin suositella. Plussaa hostellille myös vastaanottovirkailijan sujuvasta suomen kielen taidosta. En ihan ensimmäisenä olisi odottanut saavani palvelua suomeksi meren tällä puolen, mutta näin siis todella tapahtui. Menimme hostelliin sisään ja selvittelimme aluksi englanniksi varaustamme ja sen maksamista. Pohdiskelimme sitten suomeksi keskenämme Sannan kanssa maksutapaa, jolloin virkailija totesi olevansa Suomesta ja että voimme kyllä puhua suomeakin. (Hän oli aluksi luullut meidän olevan Ruotsista, sillä varaus oli tehty minun ruotsin kielisellä sukunimelläni.) Pieni maailma. Sama herra sattui olemaan vuorossa myös lähtiessämme.


Halifaxissa vietimme aikaisesta lähtöajankohdasta johtuen vain 1,5 päivää, mutta siinäkin ajassa ehti nähdä kaupunkia kivasti. Kävimme kahdessa museossa, kiersimme downtownissa, shoppailimme ja söimme hyvin. Maritime Museum of the Atlantic esitteli merenkulkua pääasiassa Nova Scotian alueella ja siellä näimme muun muassa joitakin Titanicista peräisin olevia esineitä, sillä Titanicin upottua merestä kerätyt ruumiit vietiin Halifaxiin, jonne päätyi samalla joitakin esineitä laivasta. Museum of Natural Historyssa näimme puolestaan Sue-dinosauruksen (Tyrannosaurus rexin luurangon). Dinosauruksen jäännösten näkeminenn oli hienoa, mutta muuten kyseinen museo oli suunnattu selvästikin enemmän lapsille kuin aikuisille.

Purjelaiva.

Pala Titanicia.

Sue.

Halifaxia, taustalla näkyy Dartmouthin puoli (välissä on vettä).

Saari Halifaxin edustalla.

Ensimmäiset tänä keväänä näkemäni luonnonvaraiset kukat. Kuvattu rakennustyömaalta verkkoaidan läpi.

Kotiin saapuessani lähdöntunnelma oli vielä konkreettisempi kuin aiemmin. Palasimme Charlottetowniin torstaina ja samana päivänä ystäväni Kristie palasi kesäksi kotiinsa USA:n puolelle. Perjantaina lähti puolestaan kämppikseni Megan. Kämppä tuntuu todella tyhjältä nyt. Sanna lähti tänään aamulla. Onneksi muutama tuttu sentään on vielä täällä ja saksalainen Kirstin lähtee vasta torstaina kuten minäkin. Täällä on ollut keskiviikosta tähän päivään asti East Coast Music Week, jonka puitteissa on joka päivä esiintynyt lukuisia Kanadan itärannikon bändejä eri puolilla kaupunkia. Olemmekin kierrelleet ahkerasti katsomassa bändejä täällä vielä olevien kanssa, mutta tuntuu, että porukka pienenee päivä päivältä. Pitäisi varmaan itsekin vähitellen alkaa pakkailla tavaroita.

Game over

Niin se vain loppui. Koulua ei siis ennen Suomeen paluuta enää ole ja olen virallisesti lomalla. Useimmilla muilla tentit jatkuvat vielä ensi viikolla. Loppukokeet olivat kolmen tunnin pituisia (joskin espanjan kokeen tein reilussa tunnissa, kemian tenttiin meni kysymysten määrästä johtuen 2,5 tuntia). Kysymykset olivat samanlaisia kuin välikokeissa, mutta niitä oli pitemmästä tenttiajasta johtuen luonnollisesti enemmän. Tulokset kursseista tulevat vasta parin viikon päästä.

Asuntolasta pitäisi lähteä 24 tunnin kuluessa viimeisen tentin jälkeen, mutta lisäaikaa on mahdollista hakea (ja kaikki, jotka sitä hakevat, myös saavat sitä). 17. päivä on periaatteessa viimeinen mahdollinen poismuuttopäivä (sillä viimeinen tenttipäivä on 16. päivä), mutta vaihtareiden kohdalla joustoa löytyy kivasti ja saan pitää katon pääni päällä loppuun asti. (Olen siis varannut lennon kotiin vasta 21.4.)

Kevät on virallisesti saapunut saarelle ja lumi lähtenyt. Vielä ei ole kovin lämmintä, mutta kampuksen nurmikentällä on todistettavasti jo muutamana päivänä havaittu t-paita ja shortsi -asuisia frisbeen heittäjiä ja leijan lennättäjiä. Itse en ihan vielä niin vähissä vaatteissa ulos lähtisi, vaikka aurinko paistaakin päivällä lämpimästi. Toivon, että parissa viikossa ehtisi vihertyä vähän ja saisin hieman kesäisempiä kuvia. Toistaiseksi on aika ruskeanharmaata.

Loman alun kunniaksi suoritin eilen jokavuotisen kirkkovierailun.. Tai ainakin melkein. Lähdin nimittäin kämppiksen ja hänen kavereidensa kanssa katsomaan joitakin paikallisia bändejä tiedoilla "Mennään katsomaan Battle of the Bandsiä johonkin kahvilaan." Ajoimme sitten paikallisen baptistikirkon pihaan ja "kahvila" oli ilmeisesti jonkilaisena nuorisokahvilana toimiva tila kirkon kellarissa. Tilasta ja yleisöstä tuli elävästi mieleen ala-asteen diskot. (Terveisiä vaan kaikille, joiden kanssa jammailtiin täysiä Bomfunk MC's:n, Eiffel 65:n ja monen muun tahtiin Kulennoisten Lahtelassa silloin 12 vuotta sitten..) Bändit olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi positiivinen yllätys (emme tosin ehtineet nähdä kuin neljä viimeistä kuudesta). Paras oli ehdottomasti viimeinen bändi, jonka takia ko. tapahtumaan varsinaisesti menimme (kämppikseni ystävä soitti siinä). He myös voittivat tämän bändien taiston. Youtubesta löytyy kiva akustinen veto ko. bändiltä, jos jotakuta kiinnostaa: http://www.youtube.com/watch?v=mWl-MpBKt_M

Ylihuomenna on suuntana Halifax, jonne lähdemme Sannan kanssa pienen lomareissun merkeissä pariksi yöksi.

Loppuun taas vähän maisemakuvia:

Kampukselta.

Kävelytie rannasa, Victoria parkin vieressä.

Meri.

Tästä on tähtäilty mereltä tulevia vihollisia.

Vähiin kävi...

... ja sitten loppui. Tai ei se nyt sentään ihan vielä loppunut, mutta viimeiset luennot olivat tänä aamuna. Ensi viikolla luvassa vielä kaksi tenttiä ja sitten se ihan oikeasti loppuu. Fiilis oli saman aikaisesti jotenkin epätodellinen ja haikea, kun tajusin tänään viimeiseltä luennoltani kotiin kävellessä, ettei maanantaina enää tarvitse laittaa kelloa soimaan 9:30 aamuluentoa varten. Viimeiset viikot ovat olleet sen verran pyöritystä viimeisiä kirjallisia tehtäviä väsätessä ja eilistä suullista esitelmää valmistellessa.

Lähdön tunnelmaa on kovasti ilmassa nyt luentojen loputtua, sillä suurin osa tuntemistani ihmisistä on lähdössä kotikaupunkeihinsa/-maihinsa tenttien jälkeen. Toki on niitäkin, jotka ovat saarelta kotoisin tai jäävät muuten vain tänne kesäksi töihin tai kesäkursseja lukemaan.
Kolmen viikon päästä koittaa minullakin kotiinlähtö, ja viikon päästä on lukukausi ohi minun osaltani täällä. Varasimme eilen Sannan kanssa hostellin Halifaxisista pariksi yöksi parin viikon päästä, kun hänenkin luentonsa ovat ohi. Lisäksi meillä oli Kirstenin ja Meganin kanssa puhetta mahdollisesta viikonloppureissusta Monctoniin, joka on lähin "isompi" kaupunki Charlottetownista (parin tunnin ajomatkan päässä, Confederation bridgen toisella puolella). Muuten olisi tarkoitus viettää viimeiset pari viikkoa Charlottetownissa hengaillen.

Ihanaa päästää kotiin kaikkien siellä olevien ihanien ihmisten luo, mutta samalla jotenkin haikeaa lähteä täältä lopullisesti. Toinen lukukausi menisi vielä ihan kivasti.

Takaisin Charlottetownissa

Viime viikko oli kerrassaan sähläystä ja viikonloppureissu Quebec Cityyn oli enemmän kuin tervetullut. Torstai-iltapäivänä totesin viimeisen labratyön tuloksia laskiessani, että taidan joutua käyttämään hieman mielikuvitusta keksiessäni selkkariin (työselostukseen), mikä meni pieleen, sillä kalibrointisuorani muistutti ehkä juuri ja juuri etäisesti suoraa ja tuloksia ei näin ollen hyvällä tahdollakaan voi kutusa kovin tarkoiksi. St. Patrick's dayn ja Quebeciin lähdön kunniaksi siirsin kuitenkin selkkarin kirjoittamista viikonlopun tälle puolelle ja pakkasin sen sijaan laukkuni reissua varten.

Illalla suunnistin kämppikseni kanssa pikavisiitille St. Patrick's day / syntymäpäivä juhliin, joissa jälleen kerran tutustuin sankariin vasta paikan päällä. St. Patrick's day on täällä kohtalaisen iso juhla, sillä saarella on paljon irlantilaisperäistä väestöä. (Wikipediaa lainaten: Pyhän Patrickin päivä on Irlannin kansallispäivä, jota vietetään vuosittain 17. maaliskuuta maan suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin muistoksi.) Meidän osaltamme jäi ko. päivän juhliminen tällä kertaa aika vähiin, sillä bussi kohti Quebec cityä starttasi heti puolen yön jälkeen kampuksen vierestä parkkipaikalta. Lähdin reissuun siis kämppikseni, muutaman hänen ystävänsä sekä saksalaisen vaihto-oppilaan kanssa.

Bussimatka (pysähdyksineen 12 tuntia) sujui yllättävän kivuttomasti, sillä yöstä suurin osa kului nukkuessa. Näin myös viimein Confederation Bridgen, josta on kuva jossakin aiemmassa päivityksessä ja joka siis yhdistää PEI:n mantereeseen. Perillä hotellissa olimme perjantaina puolilta päivin. Meidän piti saada huoneet silloin, mutta koska meitä ennen hotellissa ollut nuorisoryhmä oli tuhonnut osan huoneista ilmeisesti aika täydellisesti ja niiden siivoamisessa ja kuntoon saamisessa kesti, sanottiin meille heti tullessamme, että menee ainakin tunti ennen kuin huoneet saamme. Saimme jättää kuitenkin tavarat hotelliin säilöön ja kävelimme lähikauppaan ostamaan syötävää ja juotavaa. Hotellille palattuamme istuimme odottelemaan huoneita ja kello oli varmastikin lähemmäs kaksi, kun minä ja Kirstin (saksalainen vaihtari) saimme huoneemme. Meitä oli siis reissussa kuusi ja koska huoneet olivat neljän hengen huoneita, me jaoimme omamme kahdeen muun matkalaisen kanssa. Kämppikset osoittautuivat onneksi mukaviksi. Tavarat huoneeseen saatuamme palasimme muiden luo aulaan, sillä he odottivat siellä vielä omaa huonettaan. Tässä vaiheessa päätimme Kirstinin ja Lindsayn kanssa katsastaa hotellin ulkouima-altaan ja muut jäivät vielä huonetta odottelemaan.

Hotellissa oli siis lämmittetty ulkoallas, joka oli kieltämättä aika kiva. (En halua edes tietää, paljonko sen jokapäiväiseen lämmitämiseen kuluu energiaa, sillä ulkona oli muutama aste pakkasta..) Pääsin myös saunaan pitkästäaikaa (kampuksen kuntosalin yhteydessäkin kuulemma tosin on jonkun näköinen sauna). Uimasta tultuamme löysimme Meganin, Jonin ja Joshin edelleen odottamassa huonettaan. Kello oli lähemmäs viittä, kun he lopulta saivat huoneen. Pikaisen huoneessa virkistäytymisen jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa syömään pastaa pieneen kellariravintolaan. Ruoka oli ehkä hieman mautonta, mutta paikka oli viihtyisä. Ruuan jälkeen palasimme hetkeksi hotelliin ja kävimme katsastamassa meille hotellin alakerrassa järjestetyt bileet ja jatkoimme sieltä Quebec Cityn yöelämään.

Aamu alkoi lauantaina mukavasti hotelliaamiaisella. Nam! Pienien ruuansulattelupäiväunien jälkeen minä ja Kirstin päätimme lähteä tutustumaan vanhaan Quebeciin, kun muut lähtivät kauppakeskukseen ostoksille. Päätös oli hyvä, sillä vanha kaupunki oli ihana. Tuntui kuin olisi ollut jossain Keski-Euroopassa, sillä siellä täällä oli pieniä taidegallerioita ja ranskaa tietysti puhuttiin joka puolellla. Minulle tuli hieman yllätyksenä, miten täysin ranskankielinen Quebec on. Kuvittelin lähes kaikkien osaavan ranskan lisäksi englantia, mutta esimerkiksi hotellisiivoojan kanssa törmäsin kielimuurin, kun hän puhui minulle ranskaa ja minä hänelle englantia, emmekä ymmärtäneet toisiamme.

Valitettavasti jouduimme kiirehtimään vanhasta kaupungista aivan liian aikaisin takaisin, sillä olimme tehneet pöytävarauksen fondue ravintolaan viideksi ja meidän piti ehtiä hotellille tapaamaan muut ennen sitä. Fondue oli hyvää ja täydellä vatsalla oli mukava suunnata katsomaan reissun varsinaista tarkoitusta eli alamäkiluistelua (Red Bull Crashed Ice).

Jälkiruoka.

Yleisöä Red Bull Crashed Ice -tapahtumasta.

Päädyimme lopulta taas Kirstinin kanssa kahdestaan seuraamaan tapahtumaa, sillä Megan, joka oli hieman flunssainen, sekä Jon ja Josh päättivät jättää kisan väliin ja Lindsay oli mennyt jo edeltä, sillä hän ei tullut kansamme syömään. Kisaa oli paljon hauskempi seurata paikan päällä kuin olin odottanut. Rata tosin oli niin pitkä, että näimme siitä vain pienen pätkän kerralla, mutta vaihtelimme välillä paikkaa useamman kohdan nähdäksemme. Ranskankielisestä selostuksesta en ymmärtänyt sanaakaan, mutta isoilta monitoreilta pystyin seuraamaan hieman tapahtumien kulkua ja bongaamaan suomalaisia kilpailijoita. Semifinaalivaiheessa totesimme nähneemme tarpeeksi monta laskua ja päätimme palata hotelliin lämmittelemään (lämpötila laski yllättävän kylmäksi auringon laskettua). Häpeäkseni on pakko myöntää, että tarkistin lopputulokset vasta "kotiin" Charlottetowniin päästyäni netistä ja niinhän siinä kävi, että saimme suomalaisen (vieläpä jyväskyläläisen) maailmanmestarin.

Illan päätteeksi suuntasimme taas Quebec Cityn yöelämää katsomaan. Ilta sai lopulta hieman dramaattisen päätöksen, kun vietimme aamuyön viimeiset tunnit sairaalan ensiavussa. Minulla ei siis ollut mitään hätää, mutta eräs ystäväni kärsi ilmeisestikin allergisen reaktion aiheuttamista hengitysvaikeuksista ja katsoimme parhaaksi viedä hänet ensiapuun. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja lopulta meillä oli odotushuoneessa jopa ihan hauskaa, kun kaikki saivat taas normaalisti henkeä. Hotellissa olimme lopulta noin puoli seitsemän aikaan aamulla.

Sunnuntaina emme enää ehtineet tehdä aamupalaa ja paikkailua kummempaa, sillä kotiinlähtö tapahtui jo kahdeltatoista. Olisin niin kovin mielelläni jäänyt vielä pariksi päiväksi kaupunkia katselemaan. Kotimatka kului hitaammin kuin menomatka, sillä päivällä matkustaessa nukkuminen oli vaikeampaa. Nyt näki kuitenkin paremmin maisemia, sillä vasta loppumatkasta oli pimeää. Charlottetownissa olimme puolen yön jälkeen ja maanantai-aamuna hieman väsytti palata arkeen ja raahautua 9:30 luennolle.

Nyt on sitten se viimeinenkin selkkari kuitenkin palautettu ja koulu alkaa käydä vähiin täällä. Ensi viikko on viimeinen viikko luentoja ja sitten on kaksi tenttiviikkoatenttini sattuvat jo niistä ensimmäiselle. Ihan vielä ei kuitenkaan loma ole kirkkaana mielessä, sillä viikon päästä pitäisi olla palautettavana kymmensivuinen tutkimussuunnitelma ja valmkisteltuna siitä 20 minuutin suullinen esitelmä. Ja kaipa niihin tentteihinkin pitäisi lukea.. Mutaa sitten koittaa kahden viikon LOMA!

Loppuun vielä muutama kuva Quebecistä:

Pätkä muuria.

Katunäkymää.

Château Frontenac, jossa toimii nykyisin hotelli.

Ostaisin yhden uuden pään, kiitos!

Enpä muista, milloin minua olisi viimeksi hävettänyt yhtä paljon kuin eilen aamulla. Oikeastaan hävettää vieläkin.. Kyllähän siitä taisi viime viikolla tulla sähköposti ylihuolehtivalta kv-koordinaattorilta ja taisinpa silloin jopa naureskella mielessäni, että onpas taas pitänyt yksinkertainen asia vääntää rautalangasta, mutta ei olisi ehkä pitänyt naureskella.

Heräsin eilen (maanantaina) ajoissa ja keitin rauhassa kahvit kertaillen tenttiin, joka oli ensimmäisenä viikon ohjelmassa. Kertailun jälkeen suunnistin edelleen hyvissä ajoin (tai niin luulin) kemian rakennukseen ja kohti tenttisalia. Pieni epäilys alkoi hiipiä mieleeni, kun salin ulkopuolella odotteli sisään pääsyä vieraan näköisiä ihmisiä (kukaan heistä ei ole kanssani samalla kurssilla). Epäilys vaihtui pieneksi paniikiksi, kun pääsin ovelle ja näin oven ikkunasta salissa muutaman samalla kurssilla olevan opiskelijan kirjoittavan selvästikin tenttipaperiin ja muutaman jo tulevan ulos salista. Ihmeissäni menin saliin sisälle käsittämättä vielä tässäkään vaiheessa, miten tentti voi olla jo loppumassa vaikka olin mielestäni jopa vähän etuajassa. Karu totuus iski tajuntaani vasta, kun kurssikaverini Melanie käveli poislähtiessään ohitseni juuri, kun olin päässyt sisälle saliin. Hän nimittäin kysyi minut nähdessään: "Didn't you remember to change the time?"

Niin tosiaan, täällä siirryttiin viikonloppuna kesäaikaan. Olin tunnin myöhässä. Ja jos en ole muistanut kertoa, että täällä on maailman paras ja mukavin analyyttisen kemian professori, niin haluan tehdä sen nyt. Sain nimittäin tehdä tentin vielä erikseen muiden jälkeen. Toki kuulin myöhästymisestäni kettuilua muun muassa tänään aamulla toisen kemian kurssini professorilta. Voin hyvin arvata, mistä kahvipöydässä on eilen vitsailtu. Voi apua, ei näin käy kuin minulle ja elokuvissa.

Onneksi tänään on mennyt huomattavasti vahvemmin ja kellokin on nyt oikeassa ajassa. Hermoloma Quebec Cityssä lähestyy. Lähtöön on enää vähän reilu kaksi vuorokautta. Jospa pienen loman jälkeen muistan taas hetken muutakin kuin oman nimeni.

Kevät tulee kovaa vauhtia. Kovin lämmintä ei vielä ole, mutta lumi sulaa ihan silmissä. Laitan tähän muutaman kuvan, jotka otin tänään päivällä kampukselta:

Vasempaan reunaan jää Andrew Hall (yksi kolmesta asuntolasta) ja takana siintää K. C. Irving Chemistry Centre. Nurmikkoa näkyy jo kivasti.

KCI toiselta puolelta.

Keskeltä kampusta.

PEI:n, Kanadan ja UPEI:n liput.

Niin ja Thaimaan matkaa en muuten voittanut. (Joku virhe varmaan sattunut siinä arvonnassa.)

Heading to Thailand!

Miten voikin taas näin alkuviikon kunniaksi arki tuntua niin kovin harmaalta. Vuoroin vesilammikoissa sukat märkinä kahlaten ja vuoroin pakkasen jäädyttämillä kulkuväylillä luistellen olen tullut siihen tulokseen, että kyllä ne vesilammikkopäivät sittenkin on kivempia. Tänään on taas vähän pakkasta, mutta eilen oli reilusti plussan puolella ja lumi suli ihan silmissä. Ehkä kevät tulee vielä joskus tännekin! Sitä odotellessa olen huomannut saman matkakuumeen, joka joka vuosi kevättalvisessa Suomessa iskee, iskeneen minuun täälläkin. Mieli kaipaa jo kovasti kesää ja aurinkoa ja tekisi mieli ottaa äkkilähtö johonkin lämpimään. Esimerkiksi Thaimaa olisi oikein kiva.. Onneksi muutkin kärsivät matkakuumeesta ja kampuksella järjestetään viikonloppuna Beach Blast. Pääsylipun ostamalla on mukana arvonnassa, jonka pääpalkintona on matka Thaimaahan. Ja tottakai olen jo suunnitellut, mitä teen, kun voitan sen. Koska minulla on viimeisten tenttien jälkeen kaksi viikkoa aikaa ennen kuin lentoni Suomeen lähtee, on minulla oikein hyvin aikaa tehdä pieni reissu Aasiaan siinä välissä.

Hieman realistisempaa helpotusta matkakuumeeseen tuo DTF (viikonloppureissu Quebec cityyn), joka on jo reilun viikon päästä. Ensi viikko onkin koulun suhteen melko kamala, mutta kummasti kuulostaa tentit ja kaikenmaailman kirjalliset työt vähemmän kamalilta, kun tietää niiden jälkeen pääsevänsä viikonlopuksi reissuun huipputyyppien kanssa. Onhan viikonloppu lyhyt aika nähdä noin iso kaupunki, mutta kaipa siinäkin ajassa jonkun käsityksen ehtii saada.

Koripallon suhteen nukuin onneni ohi. Kovasti suunnittelimme Sannan kanssa jääkiekkopelin jälkeen menevämme katsomaan myös yliopistokoripalloa. Viikko sitten sain viimein aikaiseksi tarkistettua otteluohjelman vain huomatakseni, että sekä naisten että miesten viimeinen kotiottelu oli helmikuun lopussa. Kaikki muukin talvikauden urheilu näytti loppuvan helmikuun loppuun ja kesälajeja puolestaan pelataan vain syyslukukaudella. Jäi siis jenkkifutiskin tällä reissulla näkemättä livenä. Tosin tarkalleen ottaen se olisi ollut Kanadalaista jalkapalloa, joka eroaa säännöiltään  vähäisessä määrin Amerikkalaisesta versiosta. Kanadalainen ystäväni selitti minulle eroavaisuudet, kun katsoimme joskus NFL:n ottelua tv:stä, mutta enää en niitä kyllä muista.

Selvisin hengissä ensimmäisestä suullisesta esitelmästäni täällä viime viikolla. Sain jopa ihan hyvät arvostelut. En kyllä muista, milloin olisi viimeksi jänittänyt niin paljon kuin viisi minuuttia ennen tuota esitelmää (olin varma, että saan sydänkohtauksen, kun sydän hakkasi niin lujaa). Inhoan yli kaiken tilanteita, joissa joudun olemaan huomion keskipisteenä ja pelkäsin että unohda kaikki tuntemani englanninkieliset sanat jännityksissäni, mutta niin ei onneksi käynyt. Ehkäpä kurssin toinen esitelmä kuun lopussa sujuu vähän vähemmällä jännittämisellä, kun nyt olen selviytynyt tuosta ensimmäisestä. Muutamaan otteeseen olen katunut tuon kurssin valitsemista syvästi, sillä se teettää enemmän työtä kuin muut kurssit yhteensä, mutta toisaalta olen iloinen, että otin sen. Kirjoittamiseni englanniksi on muuttunut paljon sujuvammaksi, kun olen joutunut kirjoittamaan ja suullisessa esitelmässä huomasin, ettei se esitelmöinti englanniksi ollutkaan oikeastaan sen vaikeampaa kuin suomeksikaan. Yhtä kamalaa molemmilla kielillä. ;)

Arkeen paluu

Loma loppui ja tänään koitti arki. Oli kyllä kovin tervetullut katkos opiskeluun. Reissuun en lomalla ihan säästösyistä lähtenyt, mutta onneksi Charlottetownissakin riitti tekemistä. Loma sisälsi tällä kertaa lumilinnan (tai oikeastaan valtavaan lumikasaan kaivetun linnoituksen) rakentamista, synttärijuhlat (sankariin tutustuin vasta juhlissa), yhden potluckin, live musiikkia (vieläpä kaverin esittämänä) ja paljon yleistä laiskottelua. Potluck on kokoontuminen, johon kaikki valmistamat jonkin ruokalajin ja ne syödään sitten yhdessä pois. Harmittavaa kyllä kukaan ei ollut tällä kertaa tehnyt jälkiruokaa, mutta ei sille kyllä olisi ehkä ollut tilaakaan niiden kaikkien pääruokien jälkeen.. Laskettelemaan minun oli tarkoitus lähteä myös, mutta sen jätin sitten väliin huonon sään takia.

Ihanan loman jälkeen piti tänään taas raahautua aamulla luennolle. Espanjan välikoe siirtyi onneksi keskiviikolle (piti olla tänään), joten sain pari päivää lisää aikaa opetella asiat. Totesin myös espanjan opettajani maailman parhaaksi, kun hän lupasi minulle, että voin tehdä maaliskuussa olevan testin jonakin muuna päivänä kuin mille se on laitettu. Olin jotenkin todella onnistuneesti ilmeisesti kuvitellut pystyväni jakaantumaan kahtia, sillä huomasin viikonloppuna, että minun pitäisi olla 18.3. sekä Quebecissä että espanjan kokeessa (Charlottetownissa). Ongelma ratkesi kuitenkin vähän liiankin helposti kiitos ihanan opettajan. (Olin valmistautunut itkemään ja rukoilemaan, että saan tehdä kokeen muuna päivänä, mutta ei tarvinut tehdä kumpaakaan.)

Joustoa siis löytyy onneksi täälläkin, vaikka joissakin asioissa toki ollaan tiukempia kuin Suomessa. Esimerkiksi kirjallisia töitä ei välttämättä saa palauttaa ollenkaan, jos niitä ei ole tuonut ajoissa ja jos kurssia ei pääse läpi, niin se on sitten otettava kurssi seuraavana vuonna uudestaan (ja maksettava se siis tottakai myös uudestaan). Sana uusintatentti, josta kotona Suomessa on tullut vähän liiankin tuttu käsite, on siis täällä tuntematon. Toisaalta ainakin kaikki ne proffat, joiden kursseilla olen ovat reiluja ja joustoa on mahdollista saada esim kirjallisten töiden palautukseen, kun ajoissa pyytää.

Lopputentti aikataulu tuli viime viikolla ja ilokseni huomasin, että viimeinen tenttini on jo pari viikkoa ennen Suomeen paluuta. Vaikuttaa siis silti, että on ehkä pakko tehdä pieni reissu johonkin ennen kotiin paluuta.

Spring Break!

Aika tosiaan lentää täällä. Yritän päivittää blogia kerran viikossa, mutta kyllähän tuosta edellisestä päivityksestä näyttää reilu viikko vierähtäneen. Ja edelleenkään en ole käynyt koulun uima-allasta testaamassa suurista aikeista huolimatta, mutta jospa nyt lomalla saisin sen aikaiseksi. Eilen alkoi nimittäin kaikkien kovasti odottama spring break (tai ikävämmin / virallisemmin ilmaistuna reading weak). Ensi viikolla ei siis ole luentoja, labroja tai mitään muutakaan opetusta. Hivenen ihmettelin tammikuussa tullessani, miksi kolmen ja puolen kuukauden lukukaudessa pitää olla viikko lomaa puolivälissä, kun lukukausi on muutenkin niin lyhyt. Enää en ihmettele. Viime viikko oli kuulemani mukaan opiskelujen suhteen melko rankka kaikille ja loma oli todellakin tervetullut. Itse olin siitä onnekas, ettei minulla ollut yhtään tenttiä viime viikolla. Siitä huolimatta jäivät unet parina yönä melko vähiin, kun torstaiksi piti saada valmiiksi kirjallisuuskatsaus, johon menikin sitten vähän enemmän työtunteja kuin olin osannut arvioida. Sinäänsä ihan kiva homma ja aiheet saimme valita itse, mutta työmäärä oli hivenen kohtuuton siihen nähden, että työ vastasi laajuudeltaan kandidaatintutkielman kirajllista osaa kotona Jyväskylässä (6 op), joskin lähteitä piti olla vielä puolet enemmän (ja tämä siis 15 % 3 creditin, eli n. 6 op:n kurssista).

Maanantaiksi sattui onneksi ystävänpäivä keventämään työntäyteistä viikkoa. Itse vietin ystävänpäivää kämppikseni Meganin vinkistä hänen ystävänsä Daniellen järjestämässä illallisjuhlassa. Juhlan ideana oli kerätä rahaa Daniellen afrikan "matkaa" varten. Hän on siis lähdössä kesällä 6 kk:ksi Tansaniaan vapaaehtoistyöhön ja keräsi tällä tavoin matkarahoja. Illalliskortti maksoi 20 $ ja sisälsi 3 ruokalajin illallisen sekä alkoholittoman alkudrinkin. Aika hyvä diili mielestäni. Tilaisuus oli kampuksen baarin The Waven tiloissa ja paikka oli saatu yllättävän tunnelmalliseksi. Alla on hivenen epäselvä kuva, mutta ehkä siitä saa käsityksen.

The Wave ystävänpäivänä.

Pääruoka, pahoittelut huonosta kuvanlaadusta.

Hivenen draamaa aiheutti illalisen aikana se, ettei eräs pöydässäni istunut pippuriallerginen tyttö ollut muistanut mainita allergiastaan, mutta tästä selvittiin säikähdyksellä, kun lääkkeet olivat onneksi mukana.

Seuraavana aamuna nukuinkin sitten ensimmäistä kertaa täällä pommiin. Minun unenlahjoillani on tosin ihme, että se tapahtui vasta nyt. Hivenen ärsyttää se, että piti nukkua juuri läsnäolopakolllisen luennon yli ja vielä enemmän se, että kampus suljettiin heti tuon luennon jälkeen huonon sään vuoksi. Ainoastaan aamun ensimmäiset luennot ehdittiin siis pitää, ja jos minulla olisi ollut yhtään tuuria, niin koko koulua ei olisi aamulla avattu ollenkaan.. Ja edellisiltaisella ystävänpäivällä ei siis ollut osuutta pommiin nukkumiseeni, illallinen loppui jo yhdeksältä ja olin hyvissä ajoin kotona nukkumassa.

Nyt lomalla minulla ei ole sen kummempia suunnitelmia kuin tutustua Charlottetowniin + lähiympäristöön vähän paremmin. Suunnittelin ensin pientä reissua Halifaxiin, mutta päätin säästää rahat Quebeciä varten. Ja alkuviikon hengähdystauon jälkeen voikin sitten taas kivasti alkaa valmistautua seuraavalla viikolla olevaan espanjan välikokeeseen ja kemian kurssin suulliseen esitelmään. Mutta nyt aion kyllä viikonlopun verran olla avaamatta koulukirjoja. Megan kutsui eilen ison joukon ystäviään meille loman alkamisen kunniaksi ja tutustuin muutamaan uuteen paikalliseen ihmiseen. Tänään aion vielä lähteä tervehtimään keskustassa asuvia brasilialaisia ystäviäni Virginiaa ja Jorgea. Huomenna olisi sitten aamupäivällä vuorossa lumilinnojen rakentamista asuntoloiden viereiselle aukiolle, jos sää sallii (eli jos ei sada vettä/räntää).

Ja vaikka tämä ei muotiblogi olekaan, niin lopuksi haluan jakaa vielä kuvan maailman kauneimmista kengistä, jotka löysin paikalliselta ostarilta juuri sopivasti ystävänpäiväksi:

Maailman kauneimmat kengät.

Viikonloppua odottaessa

Taas on viikko vierähtänyt hurjaa vauhtia. Viime viikon tentti oli ja meni, mutta vielä riittää tekemistä. Tentistä sen verran, että tenttikäytäntö on aika lailla samanlainen kuin Suomessa. Henkkareita ei tosin tarvinut näyttää, sillä kuten hyväksymiskirjeessä luvattiin, professorit todella tuntevat kaikki nimeltä. (Tosin ryhmäkootkin ovat alle 30 jokaisella kurssillani.) Proffa oli ystävällisesti laittanut meille mallitentin moodleen ja se oli ihan kiva juttu, niin sai etukäteen käsityksen, minkälaisia kysymykset ovat. Tenttiaika tuntui vähän lyhyeltä, kun on tottunut 2-4 tunnin tentteihin Suomessa. Täällä luennot ovat 50 min tai 75 min (Kurssilla on luentoja yleensä 3*50 min tai 2*75 min viikossa) ja tentti oli luentoaikaan, joten aikaa oli tuo 50 min. Ihan hyvin tehtävät ehti kyllä tehdä, mutta ei ollut juurikaan aikaa jäädä miettimään niitä kohtia, jotka eivät mieleen heti muistuneet. Tulokset tulevat varmaankin huomenna, sillä meidän piti saada ne eilisellä luennolla, mutta koska kampus aukesi vasta kahdeltatoista ja molemmat päivän luentoni (ja tenttien palautus) olisivat olleet ennen puoltapäivää, sainkin jatkaa mukavasti uniani aamulla. Tuo oli kyllä mielestäni jo hätävarjelun liioittelua pitää kampus kahteentoista asti kiinni. Yöllä oli kyllä myrsky, mutta aamulla kirkasta ja aurinkoista ja tuskin teitäkään puolillepäivin asti aurattiin.

Mitään järisyttävän mielenkiintoista ei ole viikon aikana tapahtunut. Viime viikonloppuna kävimme tarkastamassa yhden paikallisista yökerhoista. Ihan ok paikka, mutta koska se oli taas yhden pub crawlin (joita täällä on parin kolmen viikon välein) päätöspaikka, oli porukkaa aikalailla. Musiikki oli vähän hassua, mutta toisaalta enpä ole kyllä suomessakaan soitettavan yökerhomusiikin suurin ystävä. Siitä tykkään Charlottetownin yöelämässä, että livemusiikkia on usein eri paikoissa.

Myös Meet & Greet tapahtuma ja samalla buddy programin aloitus oli viime viikonloppuna. Tutustuin muutamaan tosi mukavaan kv-opiskelijaan, mutta minulle osoitetun buddyn kanssa meillä ei ihan hirmu hyvin synkannut. Tuskinpa tulen hänen kanssaan hirveästi täällä aikaa viettämään, mutta toisaalta luulen ettei se häntäkään hirveästi haittaa. Epäilen, että hänet oli buddy programia organisoivan tytön poikaystävänä pakotettu mukaan hommaan. Onneksi paikalla oli paljon muita mukavia ihmisiä.

Viimeksi kemian labrassa opetin professoria puhumaan suomea (kokonaista yhden lauseen). Hän kyseli minulta HPLC-mittauksen valmistumista odotellessamme suomenkielestä ja pyysi minua sanomaan jotain suomeksi. Ensimmäinen järkevä tilanteeseen sopiva lause, joka mieleeni siinä keskellä labraa tuli, oli "Kemia on kivaa." Proffa kysyi sitten lauseen perässäni toistettuaan, mitä se tarkoittaa ja käännöksen kuultuaan totesi minun juuri nostaneen arvosanaani kurssilla. Pitänee muistuttaa häntä tuosta lupauksesta tenttitulosten tullessa. :)

Haaste!

Koska huomenna on tentti, eikä huvita lukea, niin mikä olisikaan parempi ajankohta vastata Sylissä taivaan alla:n I:n laittamaan haasteeseen. (Ja eilen saamaani palautteeseen, että pitäisi päivittää blogia useammin. -> Jo toinen päivitys tänään.)

"Saatuaan tämän palkinnon on tarkoitus kertoa 7 faktaa (epäselvää onko kyseessä yleistä faktaa vai faktaa itsestä) ja laittaa palkinto eteenpäin."

Käytän tehtävänannon epäselvyyttä hyväkseni ja tarjoan teille muutaman faktan vaihtokohteestani:

1. Charlottetown on saanut nimensä kuningatar Charlotten, Yrjö III:n vaimon mukaan.

<>

<>

2. Confederation Bridge, joka yhdistää Prince Edward Islandin mantereeseen, on maailman pisin jäätyvän vesialueen ylitse kulkeva silta.



3. University of Prince Edward Island on provinssinsa ainoa yliopisto.

4. PEI on maailman 104:ksi suurin saari.

5. Green Gablesin maatila, jota L. M. Montgomery käytti inspiraationlähteenä Anna kirjoissaan, sijaitsee Cavendishissa PEI:lla.

6. PEI on tunnettu ostereista, simpukoista ja perunoista. Myös hummeri on suosittua.

7. Lopetetaan samalla linjalla kuin aloitettiin. PEI on saanut nimensä prinssi Edwardin, Kentin herttuan ja kunimgatar Victorian isän mukaan.

Kuvat ovat googlesta kuvahaulla haettuja ja niistä pitäisi löytyä linkit alkuperäisille sivuille.

Olen ihan ulkona näistä jutuista, mutta ilmeisesti tähän kuuluu haastaa ihmisiä, joten heitetään haaste muutamalle kanssabloggarille: Rii living it, aNNiKa home and away, Vaihtarikevät Ljubljanassa 2011

Just another day

Aamulla reippailin aivan turhaan kouluun (No okei, kokonaista 150 metriä suuntaansa, mutta kuitenkin.), sillä koulun alkua oli siirretty tänään klo 9:30:een, eikä 8:30 alkavaa luentoani siis ollut. Eipä tullut pieneen mieleeni, kun katsoin aamulla ikkunasta, että koulu voisi olla kiinni, joten en sitä mistään viitsinyt tarkistaa. Kai tuo sitten oli joku varotoimenpide, että tiet ehditään aurata, kun eilen illalla tuli kovasti lunta. Jäi siis hyvin aikaa päivittää blogia tässä välissä, kun oikeasti pitäisi istua luennolla.

Tenttiin tosin pitäisi lukea, kun huomenna on ensimmäinen sellainen. Tai maanantaina oli toki jo espanjan quizz, mutta se on paljon pienimuotoisempi testi kuin varsinaiset tentit. Tein itselleni myös listan kaikista tenteistä ja kirjallisista töistä, jotka on annettu tähän mennessä, jotta pysyn vähän kartalla, mitä pitää tehdä:

Kaksi ylintä jo vedetty yli, jei.

Mutta se koulujutuista. Unohdin viimeksi mainita olevani jo käytännöllisesti katsoen paikallinen julkkis. Tai ainakin kansikuvatyttö. No joo, ei ehkä ihan noin, mutta olin viime viikon keskiviikon PEI:n The Guardianin kannessa. Ja kyse ei sitten ollut mistään "etsintäkuulutetut" -osiosta.. Satuin vain paikalle, kun kampuksen yhteydessä olevan National Research Council Instituten tiloissa oli joku lehdistötilaisuus ja minua pyydettiin mukaan kuvaan, kun halusivat siihen opiskelijan. Päällistelin sitten kuvaa jostain rakennuksesta tutkimuslaitoksen johtajan kanssa ja päädyin kuvitukseksi lehtijuttuun BioCommons Manufacturing Centren rakentamisesta PEI:n BioCommons Research Parkiin.

Tämä viikko onkin ollut aika tasaisen tylsä. Ihan hirvittää se, että tänään on tasan kuukausi täällä täynnä ja tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä vielä mitään. Viime viikonloppu oli aurinkoinen ja pyörimme Sannan ja brasilialaisten Virginian ja Jorgen kanssa sunnuntaina keskustassa. Minä en ottanut kuvia, mutta Sanna otti aika hyvän näköisiä otoksia ja voisin kysyä, jos niistä jonkun saisi varastaa tänne kuvitukseksi.

Eilen oli aika epätodellinen olo, kun päiväunilta herätessäni löysin olohuoneesta suomalaisen tytön. Reetta oli täällä viime vuonna vaihdossa ja tuli nyt takaisin käymään. (Ja oli siis olohuoneessamme, koska oli tullut kämppistäni moikkaamaan.) Pitänee ottaa tytöstä mallia, sillä pikaisen jutustelun perusteella hän tuntui tuntevan suunnilleen kaikki täältä. :)

Yritän saada viikonlopuksi kehitettyä jotain, niin on sitten ensi viikolla jotain muutakin asiaa kuin koulujuttuja..

Storm day

Tänään oli ensimmäinen storm day. Tarkoittaen siis sitä, että koko yliopisto oli suljettu ja luennot peruttu huonon sään vuoksi. Ja kovaa tuolla kyllä tuuleekin. Hivenen ärsyttää se, että tämä sattui juuri torstaille, sillä olen torstain labraryhmässä toisella kemian kurssillani. Se ei niinkään haittaa, etten päässsyt labraan tänään, mutta se ärsyttää, että työt siirtyvät nyt viikolla eteenpäin ja joudun maaliskuussa Quebecin matkan jälkeen vääntämään (kaikkien muiden palautettavien töiden lisäksi) vielä viimeisen selkkarinkin. Toisaalta, ei tämä ylimääräinen vapaa keskellä viikkoa hirveästi haittaa. Säihin liittyen sain myös alkuviikosta sähköpostin kv-koordinaattorilta. Se sisälsi lähinnä pukeutumisohjeita, koska oli kylmä päivä. Kohderyhmänä oli tosin ehkä lähinnä vähän Suomea lämpimämmistä maista saapuneet. Viesti oli vähän turhankin äidillinen sisältäen muun muassa seuraavan pätkän: "Ladies, please forget fashion, and wear warm clothing, wether or not they look nice. Okay? Your parents would want you to be alive and well." Oli silloin toki parikymmentä astetta pakkasta ja tuuli sen verran, että veikkaisin tuulikertoimen kanssa lasketun lämpötilan olleen -30 C kieppeillä, mutta silti.. Tänään piti olla myös kansainvälisten opiskelijoiden Meet & Greet tapahtuma, mutta sekin siirrettiin hamaan tulevaisuuteen (luultavimmin ensi viikkoon) storm dayn vuoksi.

Ensi viikkolla on edessä ensimmäiset tentit. Espanjan kurssista on pieni koe (quizz) maanantaina ja perjantaina olisi sitten vuorossa kurssin Analytical instrumentation ensimmäinen välikoe (käytännössä aiheesta kromatografia, koska muuta emme oikeastaan ole vielä kurssilla käsitelleet). Hassua sinällään, että reilun kolme kuukautta kestävässä kurssissa on koko kurssin kattavan loppukokeen lisäksi kaksi välikoetta. No, tuleepahan ainakin opeteltua asiat paremmin.

Kävimme viime perjantaina Sannan ja ranskalaisen Karlin kanssa katsomassa jääkiekkoa kampuksen jäähallissa. Täällä on tosi hyvät liikuntatilat kampuksella. Pitänee käydä testaamassa ainakin uima-allas, kunhan keksin jostain välistä aikaa siihen. Näin talvella on myös paljon yliopiston joukkueiden jääkiekko pelejä ja koripalloa sekä muutama uimakilpailu, joita voi käydä katsomassa opiskelijakortilla ilmaiseksi. Kesällä olisi myös jenkkifutista ja ilmeisesti tavallistakin. Ja ainakin tuo miesten jääkiekkojoukkue on ihan suht hyvä.

UPEI Panthers (mustat) vastaan SFX X-Men (valkoiset).

Ja hyvinhän se päättyi.

Viime viikonloppuna kävimme myös keskustassa kahvittelu/ihmettely retkellä ja katsastimme muun muassa Anne of Green Gables Storen. (Täällä on museokin, mutta se on auki vain touko-syyskuussa, joten se jää näkemättä.) Lisäksi kävimme toisessa Charlottetownin ostoskeskuksista toteamassa, että siellä on vain muutama hassu kauppa. Tässäpä vielä vähän kuvasatoa ko. retkeltä.

Katunäkymää keskustasta.

Kirkko.

Patsas maailmansodissa ja Korean sodassa kuolleiden PEI:laisten muistoksi.

Anne of Green Gables Store.

Kahvi ja joku omenahässäkkä Tim Horton'silla.

Sopeutumista

Tällä viikolla muistin jopa mennä espanjankurssin harjoitukseen. Sainkin sitten aika henkilökohtaista opetusta, kun meitä oli kokonaista kaksi opettajan lisäksi. Ei taida olla maanantai-iltapäivä suosituin aika (tai sitten muut olivat unohtaneet tulla tällä kertaa..) Eipä tuo minua kyllä haittaa, kivempi noin päin kuin hirmu iso ryhmä. Tuo kurssi on jäänyt kyllä kieltämättä vähän heitteille, kun kemian kurssit vaativat niin paljon enemmän huomiota. Sitä en käsitä, miten opiskelijat täällä lukevat jopa viisi kurssia lukukaudessa ja käyvät vielä töissä samalla, kun minusta tuntuu, että teen kolmen kurssin eteen enemmän kuin ikinä Suomessa. Tosin aika hyvä motivaation lähde on varmasti se, että opiskelijat täällä maksavat opiskelusta niin paljon. Nurinkurista, että Suomessa taas minulle maksetaan opiskelusta (opintotukea siis). Sain tänään yliopiston accounting officesta sähköpostin, jossa minua kehotettiin maksamaan maksamattomat maksuni (eräpäivä oli 14.1.). Heti perään tuli kyllä viesti vaihtokoordinaattorilta, että meidän vaihtareiden ei tarvitse maksaa kuin kämppä ja mahdollinen meal plan. (Kämpän siis toki olen maksanut ajallaan.) Kävin sitten kuitenkin ihan huvin vuoksi katsomassa omia tietojani (mikä onnistuu yliopiston nettisivuilta). Näyttäisin olevan reilun 4000 dollaria velkaa yliopistolle tietojen mukaan (ja kämpän vuokra on tuosta siis jo vähennetty). Kallista lystiä. Tosin tuosta iso osa on kansainvälisten opiskelijoiden opiskelumaksua, jota täkäläiset eivät tietenkään joudu maksamaan. (Onneksi minunkaan ei tarvitse.)

Kielen kanssa alan olla suhteellisen sujut. Joskin tänään vastasin selvällä suomella "Joo" espanjan tunnilla tytölle joka kysyi, teenkö pariharjoituksen hänen kanssaan, En jäänyt sitten selittelemään, vaan jatkoin vain englanniksi.. Luennoilla on helppo seurata, mikä on suureksi osaksi sen ansiota, että kaikki kemian kirjat yliopistossa (Suomessa siis) ovat olleet englanniksi ja sanasto on aikalailla tuttua. Enemmän ongelmia minulla on kirjoitettujen töiden laatimisessa. Onneksi tietokoneessa on oikeinkirjoituksen tarkistus. Eniten ärsyttää se, etten osaa käyttää synonyymejä samalla tavoin kuin suomeksi kirjoittaessani ja teksteistä tulee siksi itseään toistavia. Mutta eiköhän tuo kirjoittaminenkin (toivottavasti) kehity kolmessa kuukaudessa. Saatan jopa oppia käyttämään desimaalipistettä sinä aikana (meinaan aina laittaa pilkun, mutta oikeinkirjoituksen tarkistaja onneksi aina herjaa asiasta). Hämäävintä on se, että oman koneeni Excel-ohjelma haluaa luvut suomalisittain pilkun kanssa ja koulun koneet tottakai pisteellä varustettuna ja lopputuloksena on se, että lätkin sattumanvaraisesti pisteitä ja pilkkuja ja sitten korjailen ne, kun ohjelma ei tajua, mitä siltä haluan.

Kaupassa käynti alkaa helpottua, kun lähikauppa on tullut tutummaksi. Ruoka ei enää tunnu niin kalliilta, kun tietää vähän, mitä kannattaa ostaa. Kala on esimerkiksi aikaa halpaa rannikon läheisestä sijainnista johtuen. Pakkauskootkin ovat suureksi osaksi inhimillisiä. Maitoa toki saa 5 litran tölkeissä, mutta myös litran purkkeja löytyy. Kynsilakanpoistoainetta jouduin tosin ostamaan älyttömän ison pullon, kun pienempää ei ollut. Pitänee nyt sitten lakkailla kynsiä ahkerasti. Kahviloissa ja ravintoloissa on yleisesti ottaen halvempaa kuin Suomessa. Olen jo ihan rakastunut koulun kahviloiden take away -kahveihin, joita saa eri makuisina. Yritän kyllä hillitä itseäni niiden suhteen, kun kotoakin löytyy kahvinkeitin. Toinen suuri rakkauteni täällä on kuivausrumpu. En jotenkin ole koskaan ennen tajunnut, miten kätevä laite se on. Haluan sellaisen kotiin myös Suomessa! Pyykinpesu on muuten täällä kätevää hyötyliikuntaa, kun menen aina (siis ne kaikki kaksi kertaa, kun olen pyykkiä ehtinyt täällä pestä) alas pesutupaan pyykkeineni ja juoksen sitten vielä takaisin ylös hakemaan unohtuneen pesuaineen.

Mihinkään suurin kulttuurieroihin en ole vielä toistaiseksi törmännyt. Yliopistolla asiat ovat aikalailla samalla tavalla kuin Jyväskylässäkin. Suurin ero on ehkä ihmiset. Kaikki ovat todella ystävällisiä ja kohteliaita. Apua saa usein myös pyytämättä ja tuntemattomiakin voi tervehtiä asuntolan käytävällä. Ilokseni olen huomannut käytöstapojen tarttuvan (valitettavan hitaasti tosin).

Yritän ottaa perjantaina kuvia keskustasta, jos ei ole kovin harmaata, niin saan taas kuvia seuraavaaan päivitykseen.

Unohduksia ja BarWarsia

Tämä viikko starttasi kunniakkaasti, kun muistin tiistaina, että minun olisi pitänyt olla espanjankurrisn harjoitusryhmässä maanantaina. En tietenkään ollut. (Ei kai kukaan voi muistaa mennä viideksi takaisin kouluun, jos päivän muut luennot on aamupäivällä.) Sain onneksi mennä keskiviikon harjoituksiin korvaaman poissaoloni.. Pitää varmaan jatkossa alkaa kirjoittaa päivän lukujärjestys otsaan tai jotain. Onneksi täällä on proffat ja muu henkilökunta ihan rentoa porukkaa.

Nyt alkaisin pikkuhiljaa kaivata jotain tapahtumia vaihtereille/kv-opiskelijoille. Viime lauantain orientaation jälkeen ei ole ollut mitään. Täytin kuitenkin buddy program -hakemuksen, joten ehkäpä sieltä kautta tulee jotain ohjelmaa. (Buddy programissa on siis mukana vaihtareita/kv-opiskelijoita ja paikallisia opiskelijoita ja ohjelman puitteissa tehdään esim. retkiä lähiympäristöön, järjestetään juhlia, käydään keilaamassa tmv.)

Tällä hetkellä olen ollut tapahtumien suhteen kämppispuskaradion varassa. Meganilta kuulin muun muassa perjantaina olleesta pub crawlista ja maaliskuussa tehtävästä retkestä Quebeciin. Ilmoittauduin sitten molempiin. Quebecin matka on viikonlopun mittainen ja sen tarkoitus on mennä katsomaan Red Bull Crashed Ice -kilpailua. Minua ei varsinaisesti ko. urheilu kiinnosta, mutta jos saan 200$ edestakaisen matkan Quebeciin ja majoituksen 2 yöksi, niin tottakai lähden sinne. Olisi kiva käydä jossain muuallakin. Yritän ehtiä matkustaa johonkin joko helmikuussa olevan spring breakin aikana tai sitten huhtikuussa tenttien jälkeen.

Perjantain pub crawl (BarWars) oli kemian ainejärjestön järjestämä. Illan aikana kierrettiin neljä eri baaria ja BarWars t-paidalla (jonka sai lipun oston yhteydessä) pääsi niihin ilmaiseksi sisään. Hivenen tuo yhtenäinen pukeutuminen aiheutti hämmennystä, sillä kavereita ei ollut aina ihan helppo bongata tanssilattialta. Ilta oli hauska, mutta olisin ollut enemmän istuskelu- kuin tanssituulella ja paikat oli yhtä lukuun ottamatta aika tanssipainotteisia. Viimeisenä paikkana oli kampuksen baari The Wave ja siitä oli mukavan lyhyt matka kotiin illan päätteeksi.

Kampukselta löytyy tosiaan ihan kaikki baarista lähtien. (Ruokakauppa ei tosin virallisesti ole kampusta, mutta sekin sijaitsee ihan tien toisella puolella.) Kirjakaupassa on jopa aika laaja valikoima vaatteita (joskin yliopiston logoilla varustettuja tietysti). Täällä selviäisi siis pelottavan hyvin poistumatta kampukselta ollenkaan.

Laitan loppuun vielä pari kuvaa tämän päiväiseltä kävelyretkeltä kampukselta. Aurinkopaistoi pitkästä aikaa, niin otin kameran mukaan.

Kemian laitoksen (K.C. Irving Chemistry Centre) sisäänkäynti.

Päärakennus ja keskellä kampusta oleva kello.

Kämppä ja vähän muutakin

Aloitetaanpa tällä kertaa kämpän esittelyllä, kun nyt viimein sain otettua kuvia:

Keittiö ja olohuone.

Eteinen. Vasemmassa reunassa ulko-ovi, oikealla makuuhuoneet ja edessä kylppärin ovi (kuva otettu keittiöstä).

Huoneeni.

Vessa/kylppäri.

Kämppä on siis siis kahden hengen solu opiskelija-asuntolasta, Blanchard Hallista. Tilaa on yllättävän paljon ja kalusteet ja verhot tosiaan oli onneksi täällä valmiina. Makuuhuoneista löytyy sänky (peitto ja tyyny pitää itse hankkia), kirjoituspöytä, kaksi lipastoa ja tanko, johon saa ripustettua roikkuvat vaatteet. Olohuoneessa on sohvaryhmä, pöytä ja ihan ok kokoinen telkkari. Keittiössä on jääkaappipakastin ja uuni (+ hella tietenkin) sekä aika paljon säilytystilaa, mutta astioita ei ole valmiina. Kylppärissä on kylpyamme. Pitänee testata se kunhan jaksan pestä sen (pesemättä en ehkä sinne menisi lillumaan). Kämpässä on myös pieni varastohuone, jonne saa esim. matkalaukun kivasti pois esiltä. Lisäksi löytyy lankapuhelin ja telkkarissa on ihan kivasti kanavia. Yliopiston langattomaan verkkoon pääsee opiskelijatunnuksilla. Se on joskus tosin vähän hidas ja laittamalla nettipiuhan seinään saa vähän nopeamman verkon, mutta itse olen ainakin pärjännyt hyvin langattomalla. (Yliopistolla on myös paljon koneita opiskelijoiden käytössä.)

Tässä vielä näkymä ikkunasta (viistosti oikealle). Kuva on hyönteisverkosta johtuen vähän sumea:

Subway ja Burger King (jälkimmäinen näkyy vähän huonosti).

Kämppikseni Megan saapui siis viime keskiviikkona ja on tosi mukava. Hän on kotoisin Visconsinista USA:sta, mutta opiskelee täällä neljättä vuotta englantia ja antropologiaa. Häneltä olen saanut hyvin kyseltyä kaikenlaisista käytännönasioista ja muutenkin on kiva, kun ei tarvitse asua yksin. Meganin kavereita oli meillä torstaina iltaa istumassa ja oli kiva tutustua "paikallisiin" (opiskelioista suurin osa on siis kotoisin muualta kuin Charlottetownista). Kämppiksen kanssa kävi siis tosi hyvä tuuri! (Meganilta kuulin myös kauhutarinoita hänen joistakin edellisistä kämppiksistään.)


Lauantaina oli viimein orientaatio tammikuussa aloittaneille kv-opiskelijoille. Se olisi mielestäni voinut olla jo aiemmin, kun luennot tosiaan alkoivat jo keskiviikkona. Siellä oli jokunen meitä vaihtareita ja sen lisäksi kansainväliset opiskelijat, jotka ovat tulleet tekemään koko tutkinnon tänne. Se koostui lähinnä paljosta puheesta ja tutustumiskierroksesta. Lopuksi sai kuitenkin lounaan (pitsaa) ja me, jotka olemme vain lukukauden verran vaihdossa pääsimme lounaan jälkeen pois, sillä loppuosa ei koskenut meitä. Orientaatiossa tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen ja päätimme käydä viimein tutustumassa keskustaan. Robbie, joka organisoi kv-opiskelijoille buddy programia, heitti meidät ystävällisesti keskustaan kotiin mennessään ja esitteli meille sataman. Sitten kiersimme brasilialaisten Virginian ja Jorgesin opastuksella keskustaa (he ovat ehtineet olla täällä jo muutaman kuukauden). Keskusta on pieni ja suloinen. Otan kuvia joskus aurinkoisemmalla säällä.

Kävimme välissä kotona kampuksella ja palasimme illalla keskustaan Virginian ja Jorgesin luo iltaa viettämään. Bussit ovat opiskelijakortilla ilmaisia, mutta niitä menee kaupungin pienuudesta johtuen vain puolen tunnin tai tunnin välein (sunnuntaisin ja yhdentoista jälkeen illalla ei ollenkaan). Bussilla keskustaan menee n. 10 min, mutta matka ei ole mahdoton kävelläkään (puolisen tuntia). Loppuillasta siirryimme Baba'siin, joka on pieni ja kodikas baari. Siellä oli <3livemusiikkia<3. Tykkäsin paikasta paljon ja pitänee yrittää mennä uudestaan ensi lauantaina, kun on vuorossa indie-ilta.

Toinen Baba'sissa soitaneista bändeistä.

Kotiin tulimme sitten taksilla ja saimme samalla pienen kotiseutukierroksen ja viihdettä matkalle, kun taksi heitti ensin kotiin toisella puolen kaupunkia asuvan paikallisen. Taksi maksoi 9$ keskustasta kotiin, mikä ei todellakaan ollut paha, kun meitä oli vielä kolme jakamassa summan.

Lauantaipäivän jäljiltä kenkäni eivät taida vieläkään olla kuivat, joten pienenä vihjeenä tänne mahdollisesti myöhemin tuleville: OTTAKAA KUMPPARIT MUKAAN! Ne on ihan oikeasti ainoat järkevät kengät tänne, kun lunta on paljon ja lämpötila lähellä nollaa ja teitä suolataan valtavasti. Suola myös kertyy kenkiin valkeina laikkuina, joten kannattaa ehkä jättää lempparikengät kotiin.

Minulle selvisi eilen myös, mitä puhuvat liikennevalotolpat sanovat. Aiemmin luulin niiden puhuvan minulle samettipeuroista (velvet deer), mutta eilen ylitettyäni University avenuen tajusin, että tolppa ilmoittaa kävelijälle  sen tien nimen, jonka ylitystä varten valo vaihtuu vihreäksi (risteyksissä, joissa kaksi tietä risteää). Samettipeura olikin Belvedere avenue.

Nyt pitäisi sitten opiskella ahkerasti, kun viikonloppu kului kaikkeen muuhun ja tekemistä on kursseissa tosiaan aikalailla. Sain onneksi ostettua tarvitsemani kemian kirjan käytettynä, kun kyselin kemian laitoksella vanhemmilta opiskelijoilta käytettyjä kirjoja. Jouduin myös ostmaan gogglesit (en tiedä, mitä ne on suomeksi, mutta siis ne vanhanaikaiset suojalasit), koska labrassa vaaditaan ne niiden töiden kohdalla, joissa käsitellään vahvoja happoja (muuten riittää tavalliset suojalasit).

Loppukevennyksenä minä ja uudet gogglesit.