Vaihdon jälkeen

Vasta vajaa viikko Suomessa takana, mutta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, kun lähdin Charlottetownista. Kotimatka sujui hyvin, mitä nyt Brysselissä meinasi tulla hieman kiire koneen vaihdon kanssa, koska lähdimme myöhässä Montrealista (lensin siis Montrealin ja Brysselin kautta Helsinkiin). Laukku ei sitten Brysselissä ehtinytkään koneeseen, vaikka minä onneksi ehdin. Tallessa se oli kuitenkin ja sain sen sitten toimitettuna kotiovelle vajaata vuorokautta myöhemmin. Se oli oikeastaan tosi kätevää, että laukku tuli perässä, eikä minun tarvinut itse sitä rahaata kotiin.

Kokemuksena vaihtoaika oli mahtava ja suosittelen kaikille ehdottomasti vaihtoon lähtöä, jos se vain on mahdollista. Kanadaa voin suositella maana lämpimästi, sillä sekä maa että ihmiset ovat helposti lähestyttäviä. Asiat hoituivat melkolailla samalla tavoin kuin Suomessa ja apua saa varmasti keneltä tahansa pyytämällä (ja pyytämättäkin). Ihmisten käytöstapoja tuleekin varmasti ikävä (valitettavasti suomalaisten kohteliaisuus ja muiden huomioon otto kyky ei yllä ihan samalle tasolle).

Itse vaihtokohteesta (University of Prince Edward Island, Charlottetown) haluan kertoa sen verran, että sekä kaupunki että yliopisto ovat kovin pieniä. Tämä on hyvä juttu siinä mielessä, että kuten tervetulokirjeessä annettiin ymmärtää, professorit todellakin tuntevat kaikki nimeltä ja opetus on yksilöllistä. PEI on myös Kanadan turvallisin (vähiten rikoksia asukaslukuun suhteutettuna) provinssi ja juurikin yhtenä viimeisistä illoista mietin yksin hämärässä kävellessäni, että ihan joka kaupungissa en ehkä lähtisi yksin kävelylle syrjäiselle ulkoilureitille illan pimetessä. Toki paikan pienuus näkyy myös sitten siinä, että esimerkiksi ostosmahdollisuudet ovat aika vähäiset, mutta tekemistä löytyy kyllä aina, kun viitsii ottaa tapahtumista selvää. Kurssivalikoima yliopistolla voisi toki olla myös laajempi, mutta ihan mielenkiintoisia kursseja löytyi onneksi vähän pienemmästäkin valikoimasta. UPEI on hyvä valinta vaihtoyliopistoksi, jos pieni yliopisto ja kaupunki viehättävät, mutta jos haaveena on iso kaupunki, niin kannattaa katsella jotakin muuta.

Kursseista sen verran, että vaihto-opiskelijoiden oletetaan lukevan 3-5 kurssia lukukaudessa. Itse luin vain tuon kolme, enkä olisi enempää pystynyt ottamaan niin, että aikaa riittää muuhunkin kuin opiskeluun. Toisaalta kurssien vaativuus vaihtelee melkolailla ja ottamani espanjan kurssi (Introductory spanish SPAN101) oli niin helppo, että sen kaltaisia kursseja olisi varmasti mennyt tuo viisikin helposti. Aikaa ko. kurssiin ei luentojen (3 * 50 min viikossa) ja harjoitusten (1 * 50 min viikossa) mennyt varmasti tuntia enempää viikossa (kokeisiin lukiessa sitten vähän enemmän). Kemian kurssini (Analytical Instrumentation CHEM 322 ja Introduction to Scientific Research CHEM 382) sen sijaan olivat huomattavasti aikaa vievempiä ja vaikka luentoja oli sama määrä kuin espanjan kurssissa oli toisessa kursseista lisäksi neljä tuntia laboratoriotöitä viikossa (ja niistä tottakai työselostukset) ja toisessa todella paljon aikaa vieviä kirjallisia tehtäviä. Onkin hieman nurinkurista, että kaikki kurssit olivat kuitenkin 3 creditin arvoisia. Tosin niin se taitaa mennä Suomessakin, työmäärä ei välttämättä korreloi mitenkään opintopistemäärän kanssa. Yleisesti ottaen kurssien vaikeustaso on suoraan verrannollinen siihen, minkä vuosiasteen kursseja ne ovat, minkä taas näkee kurssikoodin ensimmäisestä numerosta. Suosittelen ehdottomasti ottamaan ainakin yhden helpomman kurssin kuten minulla oli, niin ei tarvitse hukkua koulutöihin.

Muuten haluan UPEI:hin meneville suositella lähtöä syyslukukaudella, vaikka itse olinkin kevätlukukauden (tai oikeammin Winter Semesterin) siellä. Tämä siksi, että yliopisto ei selvästikään oikein ole osannut ottaa huomioon keväällä aloittavia ja vain syksyllä on kunnollinen orientaatio (nyt keväällä se jäi aikalailla omalle vastuulle ottaa asioista selvää). Lisäksi kesä kestää saarella pitkälle syksyyn, mutta kevät taas tulee myöhään. Syyslukukaudella pääsee siis näkemään saaren vihreänä, mikä jäi minulta väliin. Pienenä vinkkinä myös se, että ainakin keväällä saarella on aina märkää ja suosittelenkin ottamaan mukaan (tai ostamaan sieltä) kumpparit tai muut veden pitävät kengät ja jättämään lempikengät kotiin, sillä teitä suolataan talvella niin järkyttävän paljon, että kengät ovat äkkiä pilalla.

Kannattaa tutustua paikallisiin, sillä he osaavat esitellä saaren parhaat puolet ja paikat, joissa kannattaa käydä. Suosittelen vaihtoon lähteville myös asumista koulun asuntolassa, sillä se on aivan älyttömän kätevää. Luennolle voi lähteä 5 minuuttia ennen sen alkua ja kesken päivän pääsee helposti kotona käymään. Opiskelijat pääsevät kulkemaan linja-autolla ilmaiseksi, joten kampukselta pääsee helposti muuallekin. (Tosin downtown on niin lähellä, että sinne voi helposti kävelläkin, mutta varsinkin talvella bussi on kiva vaihtoehto.) Sunnuntaisin bussit eivät tosin kulje.

Siinä kaikki, mikä tällä kertaa tuli mieleen, joten kaipa tämä blogi oli tässä. Jos vaihtoon lähdöstä ja UPEI:sta on jotain kysyttävää, niin minun sähköpostiosoitteeni saa Jyväskylän yliopiston kv-palveluista ja toki täältä blogin kauttakin saa kysellä.

Sad goodbyes

Niin kamalaa kuin yksi kerrallaan lähtevien ihmisten hyvästelemien onkin, vielä pahempaa on hyvästellä kaikki ne jäljelle jäävät, kun itse on lähdössä. Tulin juuri kotiin "viimeiseltä illalliselta" ja halusin vielä päivittää blogin ennnen kotiin paluuta.

Huomenna on edessä pakkausta ja kämpän siivoaminen ja iltapäivällä pitäisi sitten suunnata kohti Suomea. Viime päivät ovat olleet mahtavia ja fiilikset vaihdelleet kovasti. Haluan kyllä kotiin kaikkien siellä olevien ihanien ihmisten luo, mutta olisi niin kivaa jäädäkin. On vielä niin paljon tekemättä ja näkemättä. Yksi lukukausi on ehdottomasti liian lyhyt aika tutustua yhteen pieneen saareen. Aika on suorastaan lentänyt ohitse.

Cole, joka on saarelta kotoisin, kutsui minut ja Kirstinin eilen luokseen päivälliselle. Oli mahtavaa käydä hänen luonaan ja tutustua paikalliseen perheeseen. (Täällä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että läheltä yliopistoa kotoisin olevat asuvat vanhempiensa luona.) Saimme tosi hyvää grillattua lohta ja täytettyjä perunoita (perunat ovat hummerin lisäksi yksi PEI:n ylpeys). Lisäksi saimme kuulla 15-vuotiaan Mattin viulunsoittoa ja 5-vuotias Grayson esitteli meille koko lelukokoelmansa. Cole vei meidät myös rannalle päivällisen jälkeen. Vielä ei tietenkään ole auringonottoilma (Itse asiassa saari tarjosi minulle tänään lumisadetta viimeisen päivän kunniaksi.), mutta oli ihan huippua kävellä laskuveden paljaaksi jättämää meren pohjaa pitkin ja bongailla simpukankuoria. Valitettavasti minulla ei ollut kameraa mukana, mutta jos saan muilta kuvia, niin laitan jotain seuraavaan päivitykseen.

Tänään näin lähes kaikki saarella vielä olevat ystäväni viimeisen illallisen merkeissä. Söimme sushia paikallisessa Japanilais-Korealaisessa ravintolassa ja jatkoimme siitä vielä yksille Old Triangle -nimiseen pubiin. Vasta tänään tajusin, että todennäköisesti en näe suurta osaa noista ihmisistä enää koskaan. Hyvästelyn haikeutta lievensi ainoastaan se, että tiedän näkeväni sentään osan näistä ihmisitä vielä tulevaisuudessa. Kirstinin toivon mukaan jo kesällä, sillä suunnitelmissani on pikaisen Suomessa pyörähtämisen jälkeen suunnata kesäksi Saksaan. Aloitan myös heti säästämään matkarahaa, jotta pääsen Brasiliaan Virginian ja Jorgen luo joskus lähitulevaisuudessa.

Päivitän vielä kuulumiset Suomesta jonkinmoisen yhteenvedon muodossa kunhan pääsen sinne asti ja saan ajatuksia selviteltyä. Tämä jää kuitenkin näillä näkymin tämän blogin toiseksi viimeiseksi päivitykseksi.

Halifax ja muutakin

Halifax oli kiva "pieni iso kaupunki". 390 000 asukkaan kaupunkina se on kuulemma Maritimesin ainoa iso kaupunki. (Maritimes nimeä käytetään Kanadan itäosan kolmesta provinssista, New Brunswickista, Nova Scotiasta ja Prince Edward Islandista.) Downtownin alue oli kuitenkin pieni ja jopa minun onnettomalla suuntavaistollani kartta kävi pian tarpeettomaksi.

Matkustimme Sannan kanssa Halifaxiin shuttle servicen pikkubussilla, joka kulkee kerran päivässä Halifaxista Charlottetowniin ja takaisin. Ko. palvelu on todella kätevä, sillä pääsimme Halifaxin päässä suoraan hostellin ovelle, mistä meidät myös haettiin lähtöpäivänä. Ainoa miinuspuoli palvelussa on se, että lähtö Halifaxista takaisin kohti Charlottetownia tapahtuu jo hieman ennen seitsemää aamulla.

Yövyimme kaksi yötä Halifaxin HI-hostellissa, joka oli todella siisti ja muutenkin mukava paikka. Voin suositella. Plussaa hostellille myös vastaanottovirkailijan sujuvasta suomen kielen taidosta. En ihan ensimmäisenä olisi odottanut saavani palvelua suomeksi meren tällä puolen, mutta näin siis todella tapahtui. Menimme hostelliin sisään ja selvittelimme aluksi englanniksi varaustamme ja sen maksamista. Pohdiskelimme sitten suomeksi keskenämme Sannan kanssa maksutapaa, jolloin virkailija totesi olevansa Suomesta ja että voimme kyllä puhua suomeakin. (Hän oli aluksi luullut meidän olevan Ruotsista, sillä varaus oli tehty minun ruotsin kielisellä sukunimelläni.) Pieni maailma. Sama herra sattui olemaan vuorossa myös lähtiessämme.


Halifaxissa vietimme aikaisesta lähtöajankohdasta johtuen vain 1,5 päivää, mutta siinäkin ajassa ehti nähdä kaupunkia kivasti. Kävimme kahdessa museossa, kiersimme downtownissa, shoppailimme ja söimme hyvin. Maritime Museum of the Atlantic esitteli merenkulkua pääasiassa Nova Scotian alueella ja siellä näimme muun muassa joitakin Titanicista peräisin olevia esineitä, sillä Titanicin upottua merestä kerätyt ruumiit vietiin Halifaxiin, jonne päätyi samalla joitakin esineitä laivasta. Museum of Natural Historyssa näimme puolestaan Sue-dinosauruksen (Tyrannosaurus rexin luurangon). Dinosauruksen jäännösten näkeminenn oli hienoa, mutta muuten kyseinen museo oli suunnattu selvästikin enemmän lapsille kuin aikuisille.

Purjelaiva.

Pala Titanicia.

Sue.

Halifaxia, taustalla näkyy Dartmouthin puoli (välissä on vettä).

Saari Halifaxin edustalla.

Ensimmäiset tänä keväänä näkemäni luonnonvaraiset kukat. Kuvattu rakennustyömaalta verkkoaidan läpi.

Kotiin saapuessani lähdöntunnelma oli vielä konkreettisempi kuin aiemmin. Palasimme Charlottetowniin torstaina ja samana päivänä ystäväni Kristie palasi kesäksi kotiinsa USA:n puolelle. Perjantaina lähti puolestaan kämppikseni Megan. Kämppä tuntuu todella tyhjältä nyt. Sanna lähti tänään aamulla. Onneksi muutama tuttu sentään on vielä täällä ja saksalainen Kirstin lähtee vasta torstaina kuten minäkin. Täällä on ollut keskiviikosta tähän päivään asti East Coast Music Week, jonka puitteissa on joka päivä esiintynyt lukuisia Kanadan itärannikon bändejä eri puolilla kaupunkia. Olemmekin kierrelleet ahkerasti katsomassa bändejä täällä vielä olevien kanssa, mutta tuntuu, että porukka pienenee päivä päivältä. Pitäisi varmaan itsekin vähitellen alkaa pakkailla tavaroita.

Game over

Niin se vain loppui. Koulua ei siis ennen Suomeen paluuta enää ole ja olen virallisesti lomalla. Useimmilla muilla tentit jatkuvat vielä ensi viikolla. Loppukokeet olivat kolmen tunnin pituisia (joskin espanjan kokeen tein reilussa tunnissa, kemian tenttiin meni kysymysten määrästä johtuen 2,5 tuntia). Kysymykset olivat samanlaisia kuin välikokeissa, mutta niitä oli pitemmästä tenttiajasta johtuen luonnollisesti enemmän. Tulokset kursseista tulevat vasta parin viikon päästä.

Asuntolasta pitäisi lähteä 24 tunnin kuluessa viimeisen tentin jälkeen, mutta lisäaikaa on mahdollista hakea (ja kaikki, jotka sitä hakevat, myös saavat sitä). 17. päivä on periaatteessa viimeinen mahdollinen poismuuttopäivä (sillä viimeinen tenttipäivä on 16. päivä), mutta vaihtareiden kohdalla joustoa löytyy kivasti ja saan pitää katon pääni päällä loppuun asti. (Olen siis varannut lennon kotiin vasta 21.4.)

Kevät on virallisesti saapunut saarelle ja lumi lähtenyt. Vielä ei ole kovin lämmintä, mutta kampuksen nurmikentällä on todistettavasti jo muutamana päivänä havaittu t-paita ja shortsi -asuisia frisbeen heittäjiä ja leijan lennättäjiä. Itse en ihan vielä niin vähissä vaatteissa ulos lähtisi, vaikka aurinko paistaakin päivällä lämpimästi. Toivon, että parissa viikossa ehtisi vihertyä vähän ja saisin hieman kesäisempiä kuvia. Toistaiseksi on aika ruskeanharmaata.

Loman alun kunniaksi suoritin eilen jokavuotisen kirkkovierailun.. Tai ainakin melkein. Lähdin nimittäin kämppiksen ja hänen kavereidensa kanssa katsomaan joitakin paikallisia bändejä tiedoilla "Mennään katsomaan Battle of the Bandsiä johonkin kahvilaan." Ajoimme sitten paikallisen baptistikirkon pihaan ja "kahvila" oli ilmeisesti jonkilaisena nuorisokahvilana toimiva tila kirkon kellarissa. Tilasta ja yleisöstä tuli elävästi mieleen ala-asteen diskot. (Terveisiä vaan kaikille, joiden kanssa jammailtiin täysiä Bomfunk MC's:n, Eiffel 65:n ja monen muun tahtiin Kulennoisten Lahtelassa silloin 12 vuotta sitten..) Bändit olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi positiivinen yllätys (emme tosin ehtineet nähdä kuin neljä viimeistä kuudesta). Paras oli ehdottomasti viimeinen bändi, jonka takia ko. tapahtumaan varsinaisesti menimme (kämppikseni ystävä soitti siinä). He myös voittivat tämän bändien taiston. Youtubesta löytyy kiva akustinen veto ko. bändiltä, jos jotakuta kiinnostaa: http://www.youtube.com/watch?v=mWl-MpBKt_M

Ylihuomenna on suuntana Halifax, jonne lähdemme Sannan kanssa pienen lomareissun merkeissä pariksi yöksi.

Loppuun taas vähän maisemakuvia:

Kampukselta.

Kävelytie rannasa, Victoria parkin vieressä.

Meri.

Tästä on tähtäilty mereltä tulevia vihollisia.

Vähiin kävi...

... ja sitten loppui. Tai ei se nyt sentään ihan vielä loppunut, mutta viimeiset luennot olivat tänä aamuna. Ensi viikolla luvassa vielä kaksi tenttiä ja sitten se ihan oikeasti loppuu. Fiilis oli saman aikaisesti jotenkin epätodellinen ja haikea, kun tajusin tänään viimeiseltä luennoltani kotiin kävellessä, ettei maanantaina enää tarvitse laittaa kelloa soimaan 9:30 aamuluentoa varten. Viimeiset viikot ovat olleet sen verran pyöritystä viimeisiä kirjallisia tehtäviä väsätessä ja eilistä suullista esitelmää valmistellessa.

Lähdön tunnelmaa on kovasti ilmassa nyt luentojen loputtua, sillä suurin osa tuntemistani ihmisistä on lähdössä kotikaupunkeihinsa/-maihinsa tenttien jälkeen. Toki on niitäkin, jotka ovat saarelta kotoisin tai jäävät muuten vain tänne kesäksi töihin tai kesäkursseja lukemaan.
Kolmen viikon päästä koittaa minullakin kotiinlähtö, ja viikon päästä on lukukausi ohi minun osaltani täällä. Varasimme eilen Sannan kanssa hostellin Halifaxisista pariksi yöksi parin viikon päästä, kun hänenkin luentonsa ovat ohi. Lisäksi meillä oli Kirstenin ja Meganin kanssa puhetta mahdollisesta viikonloppureissusta Monctoniin, joka on lähin "isompi" kaupunki Charlottetownista (parin tunnin ajomatkan päässä, Confederation bridgen toisella puolella). Muuten olisi tarkoitus viettää viimeiset pari viikkoa Charlottetownissa hengaillen.

Ihanaa päästää kotiin kaikkien siellä olevien ihanien ihmisten luo, mutta samalla jotenkin haikeaa lähteä täältä lopullisesti. Toinen lukukausi menisi vielä ihan kivasti.