Tässä se nyt sitten on. Ensimmäinen blogimerkintäni ikinä. Katsotaan, mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään, koska päiväkirjaa en ole ainakaan koskaan, muutamasta yrityksestä huolimatta, onnistunut pitämään. Tänne olisi kuitenkin siis tarkoitus vaihdon aikana kirjoitella enemmän ja vähemmän tärkeitä kuulumisia (toivottavasti enemmän kuin tämän yhden päivityksen verran). Lähtöön on vielä viikko aikaa, mutta otin jo pienen varaslähdön kertoakseni vähän vaihtokohteesta ja kaikesta tähän asti tapahtuneesta.
Viikon päästä tarkoituksenani on suunnata Charlottetowniin, Prince Edward Islandille, Kanadaan. Prince Edward Island on Kanadan itärannikolla sijaitseva saari ja muodostaa muutaman pienemmän saaren kanssa saman nimisen, Kanadan pienimmän, provinssin. Charlottetown on puolestaan sen suurin kaupunki ja samalla koko provinssin pääkaupunki. Asukkaita Charlottetownissa on vähän yli 32 000 (lähialueet mukaan lukien lähes 60 000) ja joku saattaa tietää paikan L. M. Montgomeryn Anna-kirjoista. Ehkäpä siinä on tarpeeksi faktaa Charlottetownista. Jos jotakuta kiinnostaa enemmän, niin Wikipediasta löytyy ainakin englanniksi pitkä pätkä.
Vaihtoyliopisto on University of Prince Edward Island, tuttavallisemmin UPEI. UPEI on suhteellisen pieni yliopisto ja tähän väliin on ehkä pakko lainata pätkä sieltä tulleesta hyväksymiskirjeestä: "The University of Prince Edward Island is an intimate place where professors know you by name, and not a number. A collaborative learning environment ensures that you have the best university experience possible. You will be supported in your learning and student life by caring staff and administrators who offer services and guidance to help you succeed at UPEI and beyond." Mutta ehkäpä tässä taas on tarpeeksi infoa. Osoitteesta upei.ca löytyy lisää tietoa sitä tarvitseville.
Ja sitten niistä tähän astisista järjestelyistä. Alunperin hain ja pääsin vaihtoon University of Reginaan, joka on myöskin Kanadassa, mutta aivan eri puolella maata ja tarkoituksenani oli lähteä sinne syyslukukaudeksi 2010. Se homma kusi sitten kuitenkin ihan totaalisesti, kun Reginasta päin ilmoitettiin, että he ottavatkin vain yhden vaihtarin Jyväskylästä, kun meitä oli jo valittu viisi. No, onneksi en ollut varannut lentoja.. Silloin ihan vähän suututti, mutta nyt on pakko nostaa hattua Jyväskylän yliopiston kv-palveluille siitä, että meille kaikille järjestettiin korvaavat vaihtopaikat. Ja lopulta omaan aikatauluuni oikeastaan sopikin paremmin lähteä vasta nyt kevääksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis tai jotain.
Nyt on kaikki miljoona paperia viimein palautettu oikeisiin osoitteisiin (erinäisiä papereita UPEIhin, muutama Jyväskylän yliopistoon, KELAlle opintotuen muutosilmoitus jne.). Lennot on varattu, matkavakuutus hoidettu ja laukkukin jo osittain pakattu. Ja mikä tärkeintä, kämppä Charlottetownista hankittu. Seuraavat neljä kuukautta asun yliopiston asuntolassa kahden hengen solussa. Aluksi ajattelin etsiväni huoneen yksityiseltä vuokranantajalta, sillä niin olisin selvinnyt ehkä halvemmalla, muta lopulta asuntola-asumisen helppous vei voiton ja päädyin siihen vaihtoehtoon. Hinta on suolainen (pikaisesti euroiksi laskettuna hivenen alle 500€/kk), mutta toisaalta siihen sisältyy ruokaa lukuun ottamatta kaikki (myös huonekalut) ja sijainti on loistava, sillä asuntolat ovat kampusalueella. Meal planin olisi toki myös voinut ottaa ja osaan asuntolahuoneista se kuuluu pakollisena. En kuitenkaan halunnut sitä ja hain siksi huonetta kämpästä, jossa on kunnon keittiövarustus. Hivenen ehdin toki jo kämpän suhteen huolestua, sillä asuntolavaihtoehtoon päädyttyäni en oikeastaan mitään muuta katsellutkaan ja marraskuun lopussa pelkäsin jääväni ilman kämppää. Pelko oli kuitenkin turha, sillä kevätlukukaudelle vapautuneet asuntolahuoneet jaettiin vasta joulukuun alussa. Sain kämpän ja samalla sain tietää myös tulevan kämppikseni nimen ja sähköpostiosoitteen, mutta en ole ottanut häneen vielä yhteyttä.
Lähtö tosiaan lähestyy ja laukku on lähes pakattu. Olemme sopineet Sannan, toisen Jyväskylän yliopistosta kevääksi UPEIhin lähtevän vaihtarin kanssa näkevämme Montrealissa, sillä meillä on siitä eteenpäin sama lento lopun matkaa. Pakko kyllä tunnustaa, että ajatus siitä, ettei tarvitse uunoilla perillä yksin ja että on joku juttukaveri heti ekana iltana lievittää jännitystä kummasti. Seuraava päivitys tuleekin sitten jo toivottavasti toiselta mantereelta.
