Storm day

Tänään oli ensimmäinen storm day. Tarkoittaen siis sitä, että koko yliopisto oli suljettu ja luennot peruttu huonon sään vuoksi. Ja kovaa tuolla kyllä tuuleekin. Hivenen ärsyttää se, että tämä sattui juuri torstaille, sillä olen torstain labraryhmässä toisella kemian kurssillani. Se ei niinkään haittaa, etten päässsyt labraan tänään, mutta se ärsyttää, että työt siirtyvät nyt viikolla eteenpäin ja joudun maaliskuussa Quebecin matkan jälkeen vääntämään (kaikkien muiden palautettavien töiden lisäksi) vielä viimeisen selkkarinkin. Toisaalta, ei tämä ylimääräinen vapaa keskellä viikkoa hirveästi haittaa. Säihin liittyen sain myös alkuviikosta sähköpostin kv-koordinaattorilta. Se sisälsi lähinnä pukeutumisohjeita, koska oli kylmä päivä. Kohderyhmänä oli tosin ehkä lähinnä vähän Suomea lämpimämmistä maista saapuneet. Viesti oli vähän turhankin äidillinen sisältäen muun muassa seuraavan pätkän: "Ladies, please forget fashion, and wear warm clothing, wether or not they look nice. Okay? Your parents would want you to be alive and well." Oli silloin toki parikymmentä astetta pakkasta ja tuuli sen verran, että veikkaisin tuulikertoimen kanssa lasketun lämpötilan olleen -30 C kieppeillä, mutta silti.. Tänään piti olla myös kansainvälisten opiskelijoiden Meet & Greet tapahtuma, mutta sekin siirrettiin hamaan tulevaisuuteen (luultavimmin ensi viikkoon) storm dayn vuoksi.

Ensi viikkolla on edessä ensimmäiset tentit. Espanjan kurssista on pieni koe (quizz) maanantaina ja perjantaina olisi sitten vuorossa kurssin Analytical instrumentation ensimmäinen välikoe (käytännössä aiheesta kromatografia, koska muuta emme oikeastaan ole vielä kurssilla käsitelleet). Hassua sinällään, että reilun kolme kuukautta kestävässä kurssissa on koko kurssin kattavan loppukokeen lisäksi kaksi välikoetta. No, tuleepahan ainakin opeteltua asiat paremmin.

Kävimme viime perjantaina Sannan ja ranskalaisen Karlin kanssa katsomassa jääkiekkoa kampuksen jäähallissa. Täällä on tosi hyvät liikuntatilat kampuksella. Pitänee käydä testaamassa ainakin uima-allas, kunhan keksin jostain välistä aikaa siihen. Näin talvella on myös paljon yliopiston joukkueiden jääkiekko pelejä ja koripalloa sekä muutama uimakilpailu, joita voi käydä katsomassa opiskelijakortilla ilmaiseksi. Kesällä olisi myös jenkkifutista ja ilmeisesti tavallistakin. Ja ainakin tuo miesten jääkiekkojoukkue on ihan suht hyvä.

UPEI Panthers (mustat) vastaan SFX X-Men (valkoiset).

Ja hyvinhän se päättyi.

Viime viikonloppuna kävimme myös keskustassa kahvittelu/ihmettely retkellä ja katsastimme muun muassa Anne of Green Gables Storen. (Täällä on museokin, mutta se on auki vain touko-syyskuussa, joten se jää näkemättä.) Lisäksi kävimme toisessa Charlottetownin ostoskeskuksista toteamassa, että siellä on vain muutama hassu kauppa. Tässäpä vielä vähän kuvasatoa ko. retkeltä.

Katunäkymää keskustasta.

Kirkko.

Patsas maailmansodissa ja Korean sodassa kuolleiden PEI:laisten muistoksi.

Anne of Green Gables Store.

Kahvi ja joku omenahässäkkä Tim Horton'silla.

Sopeutumista

Tällä viikolla muistin jopa mennä espanjankurssin harjoitukseen. Sainkin sitten aika henkilökohtaista opetusta, kun meitä oli kokonaista kaksi opettajan lisäksi. Ei taida olla maanantai-iltapäivä suosituin aika (tai sitten muut olivat unohtaneet tulla tällä kertaa..) Eipä tuo minua kyllä haittaa, kivempi noin päin kuin hirmu iso ryhmä. Tuo kurssi on jäänyt kyllä kieltämättä vähän heitteille, kun kemian kurssit vaativat niin paljon enemmän huomiota. Sitä en käsitä, miten opiskelijat täällä lukevat jopa viisi kurssia lukukaudessa ja käyvät vielä töissä samalla, kun minusta tuntuu, että teen kolmen kurssin eteen enemmän kuin ikinä Suomessa. Tosin aika hyvä motivaation lähde on varmasti se, että opiskelijat täällä maksavat opiskelusta niin paljon. Nurinkurista, että Suomessa taas minulle maksetaan opiskelusta (opintotukea siis). Sain tänään yliopiston accounting officesta sähköpostin, jossa minua kehotettiin maksamaan maksamattomat maksuni (eräpäivä oli 14.1.). Heti perään tuli kyllä viesti vaihtokoordinaattorilta, että meidän vaihtareiden ei tarvitse maksaa kuin kämppä ja mahdollinen meal plan. (Kämpän siis toki olen maksanut ajallaan.) Kävin sitten kuitenkin ihan huvin vuoksi katsomassa omia tietojani (mikä onnistuu yliopiston nettisivuilta). Näyttäisin olevan reilun 4000 dollaria velkaa yliopistolle tietojen mukaan (ja kämpän vuokra on tuosta siis jo vähennetty). Kallista lystiä. Tosin tuosta iso osa on kansainvälisten opiskelijoiden opiskelumaksua, jota täkäläiset eivät tietenkään joudu maksamaan. (Onneksi minunkaan ei tarvitse.)

Kielen kanssa alan olla suhteellisen sujut. Joskin tänään vastasin selvällä suomella "Joo" espanjan tunnilla tytölle joka kysyi, teenkö pariharjoituksen hänen kanssaan, En jäänyt sitten selittelemään, vaan jatkoin vain englanniksi.. Luennoilla on helppo seurata, mikä on suureksi osaksi sen ansiota, että kaikki kemian kirjat yliopistossa (Suomessa siis) ovat olleet englanniksi ja sanasto on aikalailla tuttua. Enemmän ongelmia minulla on kirjoitettujen töiden laatimisessa. Onneksi tietokoneessa on oikeinkirjoituksen tarkistus. Eniten ärsyttää se, etten osaa käyttää synonyymejä samalla tavoin kuin suomeksi kirjoittaessani ja teksteistä tulee siksi itseään toistavia. Mutta eiköhän tuo kirjoittaminenkin (toivottavasti) kehity kolmessa kuukaudessa. Saatan jopa oppia käyttämään desimaalipistettä sinä aikana (meinaan aina laittaa pilkun, mutta oikeinkirjoituksen tarkistaja onneksi aina herjaa asiasta). Hämäävintä on se, että oman koneeni Excel-ohjelma haluaa luvut suomalisittain pilkun kanssa ja koulun koneet tottakai pisteellä varustettuna ja lopputuloksena on se, että lätkin sattumanvaraisesti pisteitä ja pilkkuja ja sitten korjailen ne, kun ohjelma ei tajua, mitä siltä haluan.

Kaupassa käynti alkaa helpottua, kun lähikauppa on tullut tutummaksi. Ruoka ei enää tunnu niin kalliilta, kun tietää vähän, mitä kannattaa ostaa. Kala on esimerkiksi aikaa halpaa rannikon läheisestä sijainnista johtuen. Pakkauskootkin ovat suureksi osaksi inhimillisiä. Maitoa toki saa 5 litran tölkeissä, mutta myös litran purkkeja löytyy. Kynsilakanpoistoainetta jouduin tosin ostamaan älyttömän ison pullon, kun pienempää ei ollut. Pitänee nyt sitten lakkailla kynsiä ahkerasti. Kahviloissa ja ravintoloissa on yleisesti ottaen halvempaa kuin Suomessa. Olen jo ihan rakastunut koulun kahviloiden take away -kahveihin, joita saa eri makuisina. Yritän kyllä hillitä itseäni niiden suhteen, kun kotoakin löytyy kahvinkeitin. Toinen suuri rakkauteni täällä on kuivausrumpu. En jotenkin ole koskaan ennen tajunnut, miten kätevä laite se on. Haluan sellaisen kotiin myös Suomessa! Pyykinpesu on muuten täällä kätevää hyötyliikuntaa, kun menen aina (siis ne kaikki kaksi kertaa, kun olen pyykkiä ehtinyt täällä pestä) alas pesutupaan pyykkeineni ja juoksen sitten vielä takaisin ylös hakemaan unohtuneen pesuaineen.

Mihinkään suurin kulttuurieroihin en ole vielä toistaiseksi törmännyt. Yliopistolla asiat ovat aikalailla samalla tavalla kuin Jyväskylässäkin. Suurin ero on ehkä ihmiset. Kaikki ovat todella ystävällisiä ja kohteliaita. Apua saa usein myös pyytämättä ja tuntemattomiakin voi tervehtiä asuntolan käytävällä. Ilokseni olen huomannut käytöstapojen tarttuvan (valitettavan hitaasti tosin).

Yritän ottaa perjantaina kuvia keskustasta, jos ei ole kovin harmaata, niin saan taas kuvia seuraavaaan päivitykseen.

Unohduksia ja BarWarsia

Tämä viikko starttasi kunniakkaasti, kun muistin tiistaina, että minun olisi pitänyt olla espanjankurrisn harjoitusryhmässä maanantaina. En tietenkään ollut. (Ei kai kukaan voi muistaa mennä viideksi takaisin kouluun, jos päivän muut luennot on aamupäivällä.) Sain onneksi mennä keskiviikon harjoituksiin korvaaman poissaoloni.. Pitää varmaan jatkossa alkaa kirjoittaa päivän lukujärjestys otsaan tai jotain. Onneksi täällä on proffat ja muu henkilökunta ihan rentoa porukkaa.

Nyt alkaisin pikkuhiljaa kaivata jotain tapahtumia vaihtereille/kv-opiskelijoille. Viime lauantain orientaation jälkeen ei ole ollut mitään. Täytin kuitenkin buddy program -hakemuksen, joten ehkäpä sieltä kautta tulee jotain ohjelmaa. (Buddy programissa on siis mukana vaihtareita/kv-opiskelijoita ja paikallisia opiskelijoita ja ohjelman puitteissa tehdään esim. retkiä lähiympäristöön, järjestetään juhlia, käydään keilaamassa tmv.)

Tällä hetkellä olen ollut tapahtumien suhteen kämppispuskaradion varassa. Meganilta kuulin muun muassa perjantaina olleesta pub crawlista ja maaliskuussa tehtävästä retkestä Quebeciin. Ilmoittauduin sitten molempiin. Quebecin matka on viikonlopun mittainen ja sen tarkoitus on mennä katsomaan Red Bull Crashed Ice -kilpailua. Minua ei varsinaisesti ko. urheilu kiinnosta, mutta jos saan 200$ edestakaisen matkan Quebeciin ja majoituksen 2 yöksi, niin tottakai lähden sinne. Olisi kiva käydä jossain muuallakin. Yritän ehtiä matkustaa johonkin joko helmikuussa olevan spring breakin aikana tai sitten huhtikuussa tenttien jälkeen.

Perjantain pub crawl (BarWars) oli kemian ainejärjestön järjestämä. Illan aikana kierrettiin neljä eri baaria ja BarWars t-paidalla (jonka sai lipun oston yhteydessä) pääsi niihin ilmaiseksi sisään. Hivenen tuo yhtenäinen pukeutuminen aiheutti hämmennystä, sillä kavereita ei ollut aina ihan helppo bongata tanssilattialta. Ilta oli hauska, mutta olisin ollut enemmän istuskelu- kuin tanssituulella ja paikat oli yhtä lukuun ottamatta aika tanssipainotteisia. Viimeisenä paikkana oli kampuksen baari The Wave ja siitä oli mukavan lyhyt matka kotiin illan päätteeksi.

Kampukselta löytyy tosiaan ihan kaikki baarista lähtien. (Ruokakauppa ei tosin virallisesti ole kampusta, mutta sekin sijaitsee ihan tien toisella puolella.) Kirjakaupassa on jopa aika laaja valikoima vaatteita (joskin yliopiston logoilla varustettuja tietysti). Täällä selviäisi siis pelottavan hyvin poistumatta kampukselta ollenkaan.

Laitan loppuun vielä pari kuvaa tämän päiväiseltä kävelyretkeltä kampukselta. Aurinkopaistoi pitkästä aikaa, niin otin kameran mukaan.

Kemian laitoksen (K.C. Irving Chemistry Centre) sisäänkäynti.

Päärakennus ja keskellä kampusta oleva kello.

Kämppä ja vähän muutakin

Aloitetaanpa tällä kertaa kämpän esittelyllä, kun nyt viimein sain otettua kuvia:

Keittiö ja olohuone.

Eteinen. Vasemmassa reunassa ulko-ovi, oikealla makuuhuoneet ja edessä kylppärin ovi (kuva otettu keittiöstä).

Huoneeni.

Vessa/kylppäri.

Kämppä on siis siis kahden hengen solu opiskelija-asuntolasta, Blanchard Hallista. Tilaa on yllättävän paljon ja kalusteet ja verhot tosiaan oli onneksi täällä valmiina. Makuuhuoneista löytyy sänky (peitto ja tyyny pitää itse hankkia), kirjoituspöytä, kaksi lipastoa ja tanko, johon saa ripustettua roikkuvat vaatteet. Olohuoneessa on sohvaryhmä, pöytä ja ihan ok kokoinen telkkari. Keittiössä on jääkaappipakastin ja uuni (+ hella tietenkin) sekä aika paljon säilytystilaa, mutta astioita ei ole valmiina. Kylppärissä on kylpyamme. Pitänee testata se kunhan jaksan pestä sen (pesemättä en ehkä sinne menisi lillumaan). Kämpässä on myös pieni varastohuone, jonne saa esim. matkalaukun kivasti pois esiltä. Lisäksi löytyy lankapuhelin ja telkkarissa on ihan kivasti kanavia. Yliopiston langattomaan verkkoon pääsee opiskelijatunnuksilla. Se on joskus tosin vähän hidas ja laittamalla nettipiuhan seinään saa vähän nopeamman verkon, mutta itse olen ainakin pärjännyt hyvin langattomalla. (Yliopistolla on myös paljon koneita opiskelijoiden käytössä.)

Tässä vielä näkymä ikkunasta (viistosti oikealle). Kuva on hyönteisverkosta johtuen vähän sumea:

Subway ja Burger King (jälkimmäinen näkyy vähän huonosti).

Kämppikseni Megan saapui siis viime keskiviikkona ja on tosi mukava. Hän on kotoisin Visconsinista USA:sta, mutta opiskelee täällä neljättä vuotta englantia ja antropologiaa. Häneltä olen saanut hyvin kyseltyä kaikenlaisista käytännönasioista ja muutenkin on kiva, kun ei tarvitse asua yksin. Meganin kavereita oli meillä torstaina iltaa istumassa ja oli kiva tutustua "paikallisiin" (opiskelioista suurin osa on siis kotoisin muualta kuin Charlottetownista). Kämppiksen kanssa kävi siis tosi hyvä tuuri! (Meganilta kuulin myös kauhutarinoita hänen joistakin edellisistä kämppiksistään.)


Lauantaina oli viimein orientaatio tammikuussa aloittaneille kv-opiskelijoille. Se olisi mielestäni voinut olla jo aiemmin, kun luennot tosiaan alkoivat jo keskiviikkona. Siellä oli jokunen meitä vaihtareita ja sen lisäksi kansainväliset opiskelijat, jotka ovat tulleet tekemään koko tutkinnon tänne. Se koostui lähinnä paljosta puheesta ja tutustumiskierroksesta. Lopuksi sai kuitenkin lounaan (pitsaa) ja me, jotka olemme vain lukukauden verran vaihdossa pääsimme lounaan jälkeen pois, sillä loppuosa ei koskenut meitä. Orientaatiossa tutustuin muutamaan uuteen ihmiseen ja päätimme käydä viimein tutustumassa keskustaan. Robbie, joka organisoi kv-opiskelijoille buddy programia, heitti meidät ystävällisesti keskustaan kotiin mennessään ja esitteli meille sataman. Sitten kiersimme brasilialaisten Virginian ja Jorgesin opastuksella keskustaa (he ovat ehtineet olla täällä jo muutaman kuukauden). Keskusta on pieni ja suloinen. Otan kuvia joskus aurinkoisemmalla säällä.

Kävimme välissä kotona kampuksella ja palasimme illalla keskustaan Virginian ja Jorgesin luo iltaa viettämään. Bussit ovat opiskelijakortilla ilmaisia, mutta niitä menee kaupungin pienuudesta johtuen vain puolen tunnin tai tunnin välein (sunnuntaisin ja yhdentoista jälkeen illalla ei ollenkaan). Bussilla keskustaan menee n. 10 min, mutta matka ei ole mahdoton kävelläkään (puolisen tuntia). Loppuillasta siirryimme Baba'siin, joka on pieni ja kodikas baari. Siellä oli <3livemusiikkia<3. Tykkäsin paikasta paljon ja pitänee yrittää mennä uudestaan ensi lauantaina, kun on vuorossa indie-ilta.

Toinen Baba'sissa soitaneista bändeistä.

Kotiin tulimme sitten taksilla ja saimme samalla pienen kotiseutukierroksen ja viihdettä matkalle, kun taksi heitti ensin kotiin toisella puolen kaupunkia asuvan paikallisen. Taksi maksoi 9$ keskustasta kotiin, mikä ei todellakaan ollut paha, kun meitä oli vielä kolme jakamassa summan.

Lauantaipäivän jäljiltä kenkäni eivät taida vieläkään olla kuivat, joten pienenä vihjeenä tänne mahdollisesti myöhemin tuleville: OTTAKAA KUMPPARIT MUKAAN! Ne on ihan oikeasti ainoat järkevät kengät tänne, kun lunta on paljon ja lämpötila lähellä nollaa ja teitä suolataan valtavasti. Suola myös kertyy kenkiin valkeina laikkuina, joten kannattaa ehkä jättää lempparikengät kotiin.

Minulle selvisi eilen myös, mitä puhuvat liikennevalotolpat sanovat. Aiemmin luulin niiden puhuvan minulle samettipeuroista (velvet deer), mutta eilen ylitettyäni University avenuen tajusin, että tolppa ilmoittaa kävelijälle  sen tien nimen, jonka ylitystä varten valo vaihtuu vihreäksi (risteyksissä, joissa kaksi tietä risteää). Samettipeura olikin Belvedere avenue.

Nyt pitäisi sitten opiskella ahkerasti, kun viikonloppu kului kaikkeen muuhun ja tekemistä on kursseissa tosiaan aikalailla. Sain onneksi ostettua tarvitsemani kemian kirjan käytettynä, kun kyselin kemian laitoksella vanhemmilta opiskelijoilta käytettyjä kirjoja. Jouduin myös ostmaan gogglesit (en tiedä, mitä ne on suomeksi, mutta siis ne vanhanaikaiset suojalasit), koska labrassa vaaditaan ne niiden töiden kohdalla, joissa käsitellään vahvoja happoja (muuten riittää tavalliset suojalasit).

Loppukevennyksenä minä ja uudet gogglesit.

Hengissä perillä

Nyt olen perillä Charlottetownissa ja osa kursseista alkoi tänään. Matka sujui hyvin, mutta muutama harmaa hius lisää matkan varrella ehkä kertyi.

Helsinki-Vantaalla Lufthansan lähtöselvitys olisi pitänyt tehdä automaatilla. No, ei siinä mitään – muuta kuin että automaatti ilmoitti, että varausnumerollani ei löydy mitään. Great. Ystävällinen virkailija suostui onneksi matkatavaroidenjättötiskillä lähtöselvittämään minut, mutta ilmoitti samalla että ei löydä viimeistä lentoani (Montreal – Charlottetown) koneelta. Löytyi se sitten kuitenkin muutaman minuutin koneen näpyttelyn jälkeen. Samalla kuulin, että minun pitää Montrealissa hakea ruumaan menevä matkalaukku ja viedä se itse tullin läpi. (Tässä kohtaa alkoi hieman hirvittää riittääkö 1,5 tunnin vaihtoaika Montrealissa turvatarkastuksiin, laukun hakuun ja jättöön ja oikean lähtöportin löytämiseen.) Lähtöselvitys kuitenkin onnistui ja siirryin aamupalalle terminaalin. Kone lähti ajallaan (8:20) kohti Frankfurtia ja lento sujui hyvin.

Frankfurtissa törmäsin heti koneesta ulos tullessa Joensuussa opiskelevaan Hennaan, joka oli myös tulossa Kanadaan vaihtoon. Totesimme menevämme samalla lennolla Montrealiin ja etsimme yhdessä oikean lähtöportin. Transfer-desk, josta saimme boardingpassit loppumatkalle oli sopivasti lähtöportin vieressä. Tiskillä virkailija antoi minulle Montreal – Charlottetown -välin lipun, mutta ei Frankfurt – Montreal –välin lippua, vaan käski istua lähelle ja sanoi, että minua kutsutaan kohta nimeltä. Samoin sanottiin Hennalle ja istuimme odottamaan. Koneeseen pääsyn jo alettua meidät ja muutama muu kutsuttiin tiskille hakemaan boarding passit. Minun paikkani oli aivan koneen viimeisessä rivissä ja totesin, että olimme varmaan sitten niitä tapauksia, jotka otetaan lennolle, jos tilaa on.. No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja istuin koneessa matkalla Atlantin yli.

Montrealissa pelkoni ehtimisestä osoittautui turhaksi. Kentän henkilökunta oli mukavaa ja opasteet olivat tosi hyvät. Matkalaukku tuli onneksi perille ja sain sen nopeasti. Passintarkastuksen ja tullin jälkeen tiski, jolle laukku piti jatkolentoa varten jättää, löytyi hyvien opasteiden ansiosta helposti. Ennen lähtöportille pääsyä piti vielä mennä turvatarkastuksen läpi ja tottakai piippasin metallinpaljastimessa. Lopulta olin kuitenkin lähtöportilla hyvissä ajoin ja sieltä löysin myös Sannan. Viimeinen väli sujui hyvin ja saavuimme Charlottetowniin hieman jälkeen viiden iltapäivällä paikallista aikaa (yhdentoista jälkeen illalla Suomen aikaa).

Jazzin kone, jollaisella lensimme Montrealista Charlottetowniin.

Charlottetownin kenttällä meitä piti olla vastassa joku yliopiston kv-palveluista, tai niin ainakin luulimme. Ei ollut. Otimme sitten taksin asuntolalle kentän ulkopuolelta. Ensivaikutelma kaupungista oli kylmää, märkää, pimeää ja tuulista. Asuntolan aulassa piti olla ohjeet avaimen saamiseksi. Ei ollut. Paikalle oli ennen meitä ehtinyt kanssamme samalla lennolla tullut ranskalaispoika, joka oli ehtinyt jo soittaa aulapuhelimesta jollekulle. Paikalle saapuikin sitten ystävällinen setä, joka antoi meille väliaikaiset avaimet. Asuntoon löydettyäni tapasin Helenin, joka oli juuri muuttamassa sieltä pois. Valitsin siis kahdesta tyhjästä huoneesta itseäni enemmän mielettyvän (huoneet ovat toki lähes samanlaiset, mutta tykkäsin toisesta enemmän) ja jätin tavarani sinne. Lähdimme vielä Sannan kanssa syömään ja kauppaan illalla. Söimme yliopiston ruokalassa. Siellä oli seisova pöytä, josta löytyi hampurilaisia, pitsaa ja pastaa sekä erilaisia jälkiruokia, mutta myös vihanneksia ja sekä pitsassa että pastassa löytyi myös kasvisvaihtoehto. Hinta oli kuitenkin yllättävän korkea, 15 $ (1 $ = n. 0,75 €). Kaupasta ostin muutamia ruokatarvikkeita ja mukin ja lusikoita, sillä asunnossa oli valmiina vain kalusteet ja verhot. Erityisen ylpeä olen löytämästäni hienosta World's best Grandpa-mukista. Tarkoitus oli ostaa myös peitto ja tyyny, mutta niitä en lähimarketista löytänyt. Sain onneksi lainattua pienen viltin ensimmäiseksi yöksi.

Ensimmäisen kauppareissun ostokset.

Seuraavana aamuna yritime mennä hakemaan opiskelijakorttejamme, mutta meille sanottiin laitteen olevan rikki ja että se ehkä toimii myöhemmin. Suuntasimme siis seuraavaksi international advisorin puheille. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi uusien opiskelijoiden orientaatiopäivän olevan tulevana lauantaina. Tämän jälkeen joimme vielä aamukahvit kampuksen kahvilassa ja kävimme hypistelemässä UPEI-huppareita kirjakaupassa. Sellainen on pakko saada! Ostin kampuksen kirjakaupasta lukon lipaston laatikkoon, sillä asunnossa ei oman huoneen ovea saa lukkoon kuin sisäpuolelta.

Iltapäivällä kävelimme kilometrin päähän ostarille vähän isompaan tavarataloon. Sieltä ostin sen kaikista tärkeimmän keittiötavaran. Kahvinkeittimen. Lisäksi sain hankittua tyynyn ja huovan (peitot oli niin kalliita, että pihistelin ja ostin huovan huomattavasti halvemmalla) sekä lakanat. Asuntolahuone piristyi kummasti jo pelkästään värillisistä lakanoista. Myöhemmin haimme opiskelijakortit (laite oli saatu korjattua) ja kävelimme ostamaan lisää ruokaa kaupasta. Vihannekset on täällä tosi kalliita! Iloisena yllätyksenä totesimme lähimarketissa olevan joka tiistai student night ja saimme 10% alennusta ostoksista. Tiistaista taitaa siis tulla kauppapäivä jatkossa.

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena ja aamukahvia juodessani näin ikkunasta takapihalla juoksevan kojootin (tosin luulin sitä ensin ketuksi). Minulla oli heti aamulla luento kurssista Analytical instrumentation (kemian kurssi) ja sen jälkeen luento kurssista Introductory Spanish (espanjan alkeet). Luennoitsijat olivat mukavia ja luentoja oli helppo seurata, vaikka näin aluksi käytiinkin läpi lähinnä käytännön asioita. Hivenen minua hirvittää kurssien suuri työmäärä ja ajattelin tiputtaa kurssimääräni neljästä kolmeen (vaihto-opiskelijoiden tulee ottaa 3-5 kurssia). Maksoin lisäksi itseni kipeäksi espanjan kurssin kirjasta kampuksen kirjakaupassa. Yritän etsiä kemian kirjan käytettynä, jos saan selvitettyä, mistä käytettyjä kirjoja voi kysellä. Tai sitten tilaan sen Amazonista, joskin se siellä maksaa käytettynäkin 100 $. Huomenna alkavaan kurssiin ei ymmärtääkseni onneksi ole kirjaa.

Koulun jälkeen kävin palauttamassa väliaikaisen avaimeni ja aktivoimassa opiskelijakorttini avaimeksi. Ystävällinen setä näytti samalla kuinka korttiin ladataan rahaa pyykin pesua varten automaatilla. Sanna tuli käymään luonani koulun jälkeen ja vaihdoimme kuulumiset ja ajatuksia koulun alkamisesta. Ja heti Sannan lähdettyä kuului ovelta koputus ja siellä oli kämppikseni Megan poikaystävänsä kanssa. He toivat Meganin tavaroita tänään, mutta hän ei jäänyt vielä yöksi, vaan tulee vasta huomenna. Vaikutti tosi mukavalta tytöltä!

Asuntola.

Laitan kuvia sisältä kämpästä kunhan saan siivottua. Ja lupaan jatkossa pitää tekstit vähän lyhyempinä. Niin ja yleisön (=Petran) pyynnöstä lisäsin blogin blogilistalle.