Hengissä perillä

Nyt olen perillä Charlottetownissa ja osa kursseista alkoi tänään. Matka sujui hyvin, mutta muutama harmaa hius lisää matkan varrella ehkä kertyi.

Helsinki-Vantaalla Lufthansan lähtöselvitys olisi pitänyt tehdä automaatilla. No, ei siinä mitään – muuta kuin että automaatti ilmoitti, että varausnumerollani ei löydy mitään. Great. Ystävällinen virkailija suostui onneksi matkatavaroidenjättötiskillä lähtöselvittämään minut, mutta ilmoitti samalla että ei löydä viimeistä lentoani (Montreal – Charlottetown) koneelta. Löytyi se sitten kuitenkin muutaman minuutin koneen näpyttelyn jälkeen. Samalla kuulin, että minun pitää Montrealissa hakea ruumaan menevä matkalaukku ja viedä se itse tullin läpi. (Tässä kohtaa alkoi hieman hirvittää riittääkö 1,5 tunnin vaihtoaika Montrealissa turvatarkastuksiin, laukun hakuun ja jättöön ja oikean lähtöportin löytämiseen.) Lähtöselvitys kuitenkin onnistui ja siirryin aamupalalle terminaalin. Kone lähti ajallaan (8:20) kohti Frankfurtia ja lento sujui hyvin.

Frankfurtissa törmäsin heti koneesta ulos tullessa Joensuussa opiskelevaan Hennaan, joka oli myös tulossa Kanadaan vaihtoon. Totesimme menevämme samalla lennolla Montrealiin ja etsimme yhdessä oikean lähtöportin. Transfer-desk, josta saimme boardingpassit loppumatkalle oli sopivasti lähtöportin vieressä. Tiskillä virkailija antoi minulle Montreal – Charlottetown -välin lipun, mutta ei Frankfurt – Montreal –välin lippua, vaan käski istua lähelle ja sanoi, että minua kutsutaan kohta nimeltä. Samoin sanottiin Hennalle ja istuimme odottamaan. Koneeseen pääsyn jo alettua meidät ja muutama muu kutsuttiin tiskille hakemaan boarding passit. Minun paikkani oli aivan koneen viimeisessä rivissä ja totesin, että olimme varmaan sitten niitä tapauksia, jotka otetaan lennolle, jos tilaa on.. No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja istuin koneessa matkalla Atlantin yli.

Montrealissa pelkoni ehtimisestä osoittautui turhaksi. Kentän henkilökunta oli mukavaa ja opasteet olivat tosi hyvät. Matkalaukku tuli onneksi perille ja sain sen nopeasti. Passintarkastuksen ja tullin jälkeen tiski, jolle laukku piti jatkolentoa varten jättää, löytyi hyvien opasteiden ansiosta helposti. Ennen lähtöportille pääsyä piti vielä mennä turvatarkastuksen läpi ja tottakai piippasin metallinpaljastimessa. Lopulta olin kuitenkin lähtöportilla hyvissä ajoin ja sieltä löysin myös Sannan. Viimeinen väli sujui hyvin ja saavuimme Charlottetowniin hieman jälkeen viiden iltapäivällä paikallista aikaa (yhdentoista jälkeen illalla Suomen aikaa).

Jazzin kone, jollaisella lensimme Montrealista Charlottetowniin.

Charlottetownin kenttällä meitä piti olla vastassa joku yliopiston kv-palveluista, tai niin ainakin luulimme. Ei ollut. Otimme sitten taksin asuntolalle kentän ulkopuolelta. Ensivaikutelma kaupungista oli kylmää, märkää, pimeää ja tuulista. Asuntolan aulassa piti olla ohjeet avaimen saamiseksi. Ei ollut. Paikalle oli ennen meitä ehtinyt kanssamme samalla lennolla tullut ranskalaispoika, joka oli ehtinyt jo soittaa aulapuhelimesta jollekulle. Paikalle saapuikin sitten ystävällinen setä, joka antoi meille väliaikaiset avaimet. Asuntoon löydettyäni tapasin Helenin, joka oli juuri muuttamassa sieltä pois. Valitsin siis kahdesta tyhjästä huoneesta itseäni enemmän mielettyvän (huoneet ovat toki lähes samanlaiset, mutta tykkäsin toisesta enemmän) ja jätin tavarani sinne. Lähdimme vielä Sannan kanssa syömään ja kauppaan illalla. Söimme yliopiston ruokalassa. Siellä oli seisova pöytä, josta löytyi hampurilaisia, pitsaa ja pastaa sekä erilaisia jälkiruokia, mutta myös vihanneksia ja sekä pitsassa että pastassa löytyi myös kasvisvaihtoehto. Hinta oli kuitenkin yllättävän korkea, 15 $ (1 $ = n. 0,75 €). Kaupasta ostin muutamia ruokatarvikkeita ja mukin ja lusikoita, sillä asunnossa oli valmiina vain kalusteet ja verhot. Erityisen ylpeä olen löytämästäni hienosta World's best Grandpa-mukista. Tarkoitus oli ostaa myös peitto ja tyyny, mutta niitä en lähimarketista löytänyt. Sain onneksi lainattua pienen viltin ensimmäiseksi yöksi.

Ensimmäisen kauppareissun ostokset.

Seuraavana aamuna yritime mennä hakemaan opiskelijakorttejamme, mutta meille sanottiin laitteen olevan rikki ja että se ehkä toimii myöhemmin. Suuntasimme siis seuraavaksi international advisorin puheille. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi uusien opiskelijoiden orientaatiopäivän olevan tulevana lauantaina. Tämän jälkeen joimme vielä aamukahvit kampuksen kahvilassa ja kävimme hypistelemässä UPEI-huppareita kirjakaupassa. Sellainen on pakko saada! Ostin kampuksen kirjakaupasta lukon lipaston laatikkoon, sillä asunnossa ei oman huoneen ovea saa lukkoon kuin sisäpuolelta.

Iltapäivällä kävelimme kilometrin päähän ostarille vähän isompaan tavarataloon. Sieltä ostin sen kaikista tärkeimmän keittiötavaran. Kahvinkeittimen. Lisäksi sain hankittua tyynyn ja huovan (peitot oli niin kalliita, että pihistelin ja ostin huovan huomattavasti halvemmalla) sekä lakanat. Asuntolahuone piristyi kummasti jo pelkästään värillisistä lakanoista. Myöhemmin haimme opiskelijakortit (laite oli saatu korjattua) ja kävelimme ostamaan lisää ruokaa kaupasta. Vihannekset on täällä tosi kalliita! Iloisena yllätyksenä totesimme lähimarketissa olevan joka tiistai student night ja saimme 10% alennusta ostoksista. Tiistaista taitaa siis tulla kauppapäivä jatkossa.

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena ja aamukahvia juodessani näin ikkunasta takapihalla juoksevan kojootin (tosin luulin sitä ensin ketuksi). Minulla oli heti aamulla luento kurssista Analytical instrumentation (kemian kurssi) ja sen jälkeen luento kurssista Introductory Spanish (espanjan alkeet). Luennoitsijat olivat mukavia ja luentoja oli helppo seurata, vaikka näin aluksi käytiinkin läpi lähinnä käytännön asioita. Hivenen minua hirvittää kurssien suuri työmäärä ja ajattelin tiputtaa kurssimääräni neljästä kolmeen (vaihto-opiskelijoiden tulee ottaa 3-5 kurssia). Maksoin lisäksi itseni kipeäksi espanjan kurssin kirjasta kampuksen kirjakaupassa. Yritän etsiä kemian kirjan käytettynä, jos saan selvitettyä, mistä käytettyjä kirjoja voi kysellä. Tai sitten tilaan sen Amazonista, joskin se siellä maksaa käytettynäkin 100 $. Huomenna alkavaan kurssiin ei ymmärtääkseni onneksi ole kirjaa.

Koulun jälkeen kävin palauttamassa väliaikaisen avaimeni ja aktivoimassa opiskelijakorttini avaimeksi. Ystävällinen setä näytti samalla kuinka korttiin ladataan rahaa pyykin pesua varten automaatilla. Sanna tuli käymään luonani koulun jälkeen ja vaihdoimme kuulumiset ja ajatuksia koulun alkamisesta. Ja heti Sannan lähdettyä kuului ovelta koputus ja siellä oli kämppikseni Megan poikaystävänsä kanssa. He toivat Meganin tavaroita tänään, mutta hän ei jäänyt vielä yöksi, vaan tulee vasta huomenna. Vaikutti tosi mukavalta tytöltä!

Asuntola.

Laitan kuvia sisältä kämpästä kunhan saan siivottua. Ja lupaan jatkossa pitää tekstit vähän lyhyempinä. Niin ja yleisön (=Petran) pyynnöstä lisäsin blogin blogilistalle.