Miten voikin taas näin alkuviikon kunniaksi arki tuntua niin kovin harmaalta. Vuoroin vesilammikoissa sukat märkinä kahlaten ja vuoroin pakkasen jäädyttämillä kulkuväylillä luistellen olen tullut siihen tulokseen, että kyllä ne vesilammikkopäivät sittenkin on kivempia. Tänään on taas vähän pakkasta, mutta eilen oli reilusti plussan puolella ja lumi suli ihan silmissä. Ehkä kevät tulee vielä joskus tännekin! Sitä odotellessa olen huomannut saman matkakuumeen, joka joka vuosi kevättalvisessa Suomessa iskee, iskeneen minuun täälläkin. Mieli kaipaa jo kovasti kesää ja aurinkoa ja tekisi mieli ottaa äkkilähtö johonkin lämpimään. Esimerkiksi Thaimaa olisi oikein kiva.. Onneksi muutkin kärsivät matkakuumeesta ja kampuksella järjestetään viikonloppuna Beach Blast. Pääsylipun ostamalla on mukana arvonnassa, jonka pääpalkintona on matka Thaimaahan. Ja tottakai olen jo suunnitellut, mitä teen, kun voitan sen. Koska minulla on viimeisten tenttien jälkeen kaksi viikkoa aikaa ennen kuin lentoni Suomeen lähtee, on minulla oikein hyvin aikaa tehdä pieni reissu Aasiaan siinä välissä.
Hieman realistisempaa helpotusta matkakuumeeseen tuo DTF (viikonloppureissu Quebec cityyn), joka on jo reilun viikon päästä. Ensi viikko onkin koulun suhteen melko kamala, mutta kummasti kuulostaa tentit ja kaikenmaailman kirjalliset työt vähemmän kamalilta, kun tietää niiden jälkeen pääsevänsä viikonlopuksi reissuun huipputyyppien kanssa. Onhan viikonloppu lyhyt aika nähdä noin iso kaupunki, mutta kaipa siinäkin ajassa jonkun käsityksen ehtii saada.
Koripallon suhteen nukuin onneni ohi. Kovasti suunnittelimme Sannan kanssa jääkiekkopelin jälkeen menevämme katsomaan myös yliopistokoripalloa. Viikko sitten sain viimein aikaiseksi tarkistettua otteluohjelman vain huomatakseni, että sekä naisten että miesten viimeinen kotiottelu oli helmikuun lopussa. Kaikki muukin talvikauden urheilu näytti loppuvan helmikuun loppuun ja kesälajeja puolestaan pelataan vain syyslukukaudella. Jäi siis jenkkifutiskin tällä reissulla näkemättä livenä. Tosin tarkalleen ottaen se olisi ollut Kanadalaista jalkapalloa, joka eroaa säännöiltään vähäisessä määrin Amerikkalaisesta versiosta. Kanadalainen ystäväni selitti minulle eroavaisuudet, kun katsoimme joskus NFL:n ottelua tv:stä, mutta enää en niitä kyllä muista.
Selvisin hengissä ensimmäisestä suullisesta esitelmästäni täällä viime viikolla. Sain jopa ihan hyvät arvostelut. En kyllä muista, milloin olisi viimeksi jänittänyt niin paljon kuin viisi minuuttia ennen tuota esitelmää (olin varma, että saan sydänkohtauksen, kun sydän hakkasi niin lujaa). Inhoan yli kaiken tilanteita, joissa joudun olemaan huomion keskipisteenä ja pelkäsin että unohda kaikki tuntemani englanninkieliset sanat jännityksissäni, mutta niin ei onneksi käynyt. Ehkäpä kurssin toinen esitelmä kuun lopussa sujuu vähän vähemmällä jännittämisellä, kun nyt olen selviytynyt tuosta ensimmäisestä. Muutamaan otteeseen olen katunut tuon kurssin valitsemista syvästi, sillä se teettää enemmän työtä kuin muut kurssit yhteensä, mutta toisaalta olen iloinen, että otin sen. Kirjoittamiseni englanniksi on muuttunut paljon sujuvammaksi, kun olen joutunut kirjoittamaan ja suullisessa esitelmässä huomasin, ettei se esitelmöinti englanniksi ollutkaan oikeastaan sen vaikeampaa kuin suomeksikaan. Yhtä kamalaa molemmilla kielillä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti