Just another day

Aamulla reippailin aivan turhaan kouluun (No okei, kokonaista 150 metriä suuntaansa, mutta kuitenkin.), sillä koulun alkua oli siirretty tänään klo 9:30:een, eikä 8:30 alkavaa luentoani siis ollut. Eipä tullut pieneen mieleeni, kun katsoin aamulla ikkunasta, että koulu voisi olla kiinni, joten en sitä mistään viitsinyt tarkistaa. Kai tuo sitten oli joku varotoimenpide, että tiet ehditään aurata, kun eilen illalla tuli kovasti lunta. Jäi siis hyvin aikaa päivittää blogia tässä välissä, kun oikeasti pitäisi istua luennolla.

Tenttiin tosin pitäisi lukea, kun huomenna on ensimmäinen sellainen. Tai maanantaina oli toki jo espanjan quizz, mutta se on paljon pienimuotoisempi testi kuin varsinaiset tentit. Tein itselleni myös listan kaikista tenteistä ja kirjallisista töistä, jotka on annettu tähän mennessä, jotta pysyn vähän kartalla, mitä pitää tehdä:

Kaksi ylintä jo vedetty yli, jei.

Mutta se koulujutuista. Unohdin viimeksi mainita olevani jo käytännöllisesti katsoen paikallinen julkkis. Tai ainakin kansikuvatyttö. No joo, ei ehkä ihan noin, mutta olin viime viikon keskiviikon PEI:n The Guardianin kannessa. Ja kyse ei sitten ollut mistään "etsintäkuulutetut" -osiosta.. Satuin vain paikalle, kun kampuksen yhteydessä olevan National Research Council Instituten tiloissa oli joku lehdistötilaisuus ja minua pyydettiin mukaan kuvaan, kun halusivat siihen opiskelijan. Päällistelin sitten kuvaa jostain rakennuksesta tutkimuslaitoksen johtajan kanssa ja päädyin kuvitukseksi lehtijuttuun BioCommons Manufacturing Centren rakentamisesta PEI:n BioCommons Research Parkiin.

Tämä viikko onkin ollut aika tasaisen tylsä. Ihan hirvittää se, että tänään on tasan kuukausi täällä täynnä ja tuntuu, etten ole ehtinyt tehdä vielä mitään. Viime viikonloppu oli aurinkoinen ja pyörimme Sannan ja brasilialaisten Virginian ja Jorgen kanssa sunnuntaina keskustassa. Minä en ottanut kuvia, mutta Sanna otti aika hyvän näköisiä otoksia ja voisin kysyä, jos niistä jonkun saisi varastaa tänne kuvitukseksi.

Eilen oli aika epätodellinen olo, kun päiväunilta herätessäni löysin olohuoneesta suomalaisen tytön. Reetta oli täällä viime vuonna vaihdossa ja tuli nyt takaisin käymään. (Ja oli siis olohuoneessamme, koska oli tullut kämppistäni moikkaamaan.) Pitänee ottaa tytöstä mallia, sillä pikaisen jutustelun perusteella hän tuntui tuntevan suunnilleen kaikki täältä. :)

Yritän saada viikonlopuksi kehitettyä jotain, niin on sitten ensi viikolla jotain muutakin asiaa kuin koulujuttuja..