Viikonloppua odottaessa

Taas on viikko vierähtänyt hurjaa vauhtia. Viime viikon tentti oli ja meni, mutta vielä riittää tekemistä. Tentistä sen verran, että tenttikäytäntö on aika lailla samanlainen kuin Suomessa. Henkkareita ei tosin tarvinut näyttää, sillä kuten hyväksymiskirjeessä luvattiin, professorit todella tuntevat kaikki nimeltä. (Tosin ryhmäkootkin ovat alle 30 jokaisella kurssillani.) Proffa oli ystävällisesti laittanut meille mallitentin moodleen ja se oli ihan kiva juttu, niin sai etukäteen käsityksen, minkälaisia kysymykset ovat. Tenttiaika tuntui vähän lyhyeltä, kun on tottunut 2-4 tunnin tentteihin Suomessa. Täällä luennot ovat 50 min tai 75 min (Kurssilla on luentoja yleensä 3*50 min tai 2*75 min viikossa) ja tentti oli luentoaikaan, joten aikaa oli tuo 50 min. Ihan hyvin tehtävät ehti kyllä tehdä, mutta ei ollut juurikaan aikaa jäädä miettimään niitä kohtia, jotka eivät mieleen heti muistuneet. Tulokset tulevat varmaankin huomenna, sillä meidän piti saada ne eilisellä luennolla, mutta koska kampus aukesi vasta kahdeltatoista ja molemmat päivän luentoni (ja tenttien palautus) olisivat olleet ennen puoltapäivää, sainkin jatkaa mukavasti uniani aamulla. Tuo oli kyllä mielestäni jo hätävarjelun liioittelua pitää kampus kahteentoista asti kiinni. Yöllä oli kyllä myrsky, mutta aamulla kirkasta ja aurinkoista ja tuskin teitäkään puolillepäivin asti aurattiin.

Mitään järisyttävän mielenkiintoista ei ole viikon aikana tapahtunut. Viime viikonloppuna kävimme tarkastamassa yhden paikallisista yökerhoista. Ihan ok paikka, mutta koska se oli taas yhden pub crawlin (joita täällä on parin kolmen viikon välein) päätöspaikka, oli porukkaa aikalailla. Musiikki oli vähän hassua, mutta toisaalta enpä ole kyllä suomessakaan soitettavan yökerhomusiikin suurin ystävä. Siitä tykkään Charlottetownin yöelämässä, että livemusiikkia on usein eri paikoissa.

Myös Meet & Greet tapahtuma ja samalla buddy programin aloitus oli viime viikonloppuna. Tutustuin muutamaan tosi mukavaan kv-opiskelijaan, mutta minulle osoitetun buddyn kanssa meillä ei ihan hirmu hyvin synkannut. Tuskinpa tulen hänen kanssaan hirveästi täällä aikaa viettämään, mutta toisaalta luulen ettei se häntäkään hirveästi haittaa. Epäilen, että hänet oli buddy programia organisoivan tytön poikaystävänä pakotettu mukaan hommaan. Onneksi paikalla oli paljon muita mukavia ihmisiä.

Viimeksi kemian labrassa opetin professoria puhumaan suomea (kokonaista yhden lauseen). Hän kyseli minulta HPLC-mittauksen valmistumista odotellessamme suomenkielestä ja pyysi minua sanomaan jotain suomeksi. Ensimmäinen järkevä tilanteeseen sopiva lause, joka mieleeni siinä keskellä labraa tuli, oli "Kemia on kivaa." Proffa kysyi sitten lauseen perässäni toistettuaan, mitä se tarkoittaa ja käännöksen kuultuaan totesi minun juuri nostaneen arvosanaani kurssilla. Pitänee muistuttaa häntä tuosta lupauksesta tenttitulosten tullessa. :)